lauantai 2. kesäkuuta 2012

ViHERTÄÄ


ViHERTÄÄ

Olen sateisen päivän kärsimätön vanki,
aukoton umpuilma;
koko täkäläinen maailma kierretty
harmaaseen huntuun - ilman vastakohtia.

Jyrkät ovat tylsyneet,
tumma ja vaaleakin vaipuneet toistensa syliin;
sekaan tihuuttaa kosteaa vettä maahan saakka,
roikkuvissa pilvissä märkää arvaamaton taakka.

Alkoi yötä myöten vihmova vesitys,
esitys kastelee kainaloihin saakka läpeensä,
jos nyt astelee vitelikössä siipiniekkojen
eri asennoissa olemisia vahtaamassa.

Loppua ei ole - eikä hoppua,
ihana, ihana keväinen sade,
sataa väliin kahtasataa, ei voi estää,
kestää hellittämättä ropisten päivän tai pari.

Tyssää sitten yhen äkin;
kun seuraavan kerran vilkaiset akkunasta,
aurinko poraa jo reikää ikävään linnikkoon.

Säteet kutittavat kulottuneen heinän sekaan
havahtuneita vihertäviä piippoja;
ehtoon kaatuessa vihertää koko piha vastavalossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi