VALMiS ALKUSOiTTO

VALMiS ALKUSOiTTO

Matkaan tyyntyvää tuulta päin;
paras matkahan on mennä puolitiehen vastaan
kun päivä jo vajoaa,
vaikk'ei aurinko sinänsä laskekkaan yöttömässä yössä.

Sivistyksessä eletään oneaa höpöaikaa,
loputtomassa hopussaan on siellä yritettävä pysyä
omaa oikeaa aikaansa edellä;
zizzoz - oikein naurattaa mokoma huu-haa ääneen,
sillä täällä Kulttuurissa "tulemma ja kulemma",
"elämmä" auringon ajassa, tuntuu luonnollisemmalta,
on jotenkin enemmän luonnon kera yhdempää.

Par'aikaa hiljaisuus erottuu äänettömyydestä hyvin;
ehtyvän jääkannen viimeiset hileet sortuvat
helisten verkkaan vellovaan rantaveteen.
Se on aidointa yhdentymistä - puhdasta, viatonta,
jossa kumpikaan osapuoli ei pistä kampoihin,
pikemminkin avosylin odottaa toiseuden lomittumista.

Hiljaisuutta vasten peilautuva tikkujään hilinä
vahvistaa itse itseään kertaamalla;
molemmat erottuvat kuulimiin niin luonnollisina,
että siinä on valmis sinfonian alkusoitto,
tai kenties heleä huilusonaatti,
jonka joku ehken haihatellen luonnostelee
rannan santaan - sirrin jälkien mukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!