HEiNÄSAAREN VARAS
Tilaisuus tekee varkaan,
varastan häpeilemättä vihaiselta mereltä
ja karuilta vuorilta tunnetilan,
ankaralta tuulelta puuskan
joka vavisuttaa vaatimatonta matalaa majaani;
myös sisäisesti.
Tunnen olevani hento,
mitättömän vaatimaton pirulainen,
olematon riepu,
kaiken näkyvissä olevan suuren rinnalla.
Yksi onneton hiekanjyvä muiden joukossa,
tuulen juoksuttamana sattumoisin
juuri tällä kohtaa.
Huomenna jo toisessa paikassa
tai sitten iäks' haudattuna tähän dyyniin;
aina uusien ja uusien ja uusien jyvästen alle;
ilman että kukaan oli koskaan kuullut tai kaivannut.
Miten somaa odottaa tuhannen vuotta tai kaks',
että joki jostakin syystä päättää tehdä mutkan
ja vyöryttää vuosisatojen aikana uuden uoman
joka lopulta paljastaa hiekkavallin sisällön.
Niinpä niin - tätä ympäristöä täysillä sisäistäessä
sitä vaan tajuaa äkin oman pienuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi