sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

SEKOPÄiNEN LEMMENLURiTUS


SEKOPÄiNEN LEMMENLURiTUS

Herkkä maisema avartuu kajeen alla,
taivaanpiiri raottuu,
kultainen viiru laajenee jakamaan sinen horisontissa,
valmistaa sijan valolle tulla.

Ensimmäiset säteet pilkistävät lakkapäiden lomasta,
keloutuvat aihkit tummuvat,
muuttuvat mustiksi vastavaloon nähden,
kasvavat uudestaan juuristaan katsojaan saakka
auringon tullessa esiin.

Kokonainen metsä on tyyten vaiti,
kuiskaustakaan ei erotu höristäviin ulokkeisiin,
ei rakastuneiden kelojen narisevia rakkauden sanoja.
Maailma on lähes valmis.

Ensimmäinen uuteen maailmaan syntyvä ääni;
tikka päräyttää konkelon onsia kuvetta,
sekopäinen lemmenluritus,
joka päätyy vertahyytävään kiljaisuun.

Se on kuin lupa - muutkin ryhdistäytyvät;
meteliä tekemään käy punatulkku-uros kirahdellen,
taviokuurna-tenori livertää latvasta aarian.

Tintti kimittää pökkelöstä:
"Ti-ti-pä-pä hyvinnii-pä-pä tyy-pä-pä!"


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi