maanantai 12. maaliskuuta 2012

NAURATTAA NiiN


NAURATTAA NiiN

Matalalla viistävät resuiset hattarat
ripauttavat ehtiessään räntää - sikäli mikäli,
useimmat suorivat vain tiehensä tuulen selässä,
jäämättä atimaan - kevät on sen verta kiihkeää aikaa.

Pohjoinen valo odottaa syntymistään,
yön valta pian on taitettu,
niskan päälle vääntyy yhäti pitenevä päivä.

Hämärät hamuavat keskiyötä kahtapuolta;
aika haukkoo suurin suullisin kinoksia,
ahmii ahnaasti nuoskaa kyltymättömään hiukoonsa,
varjot sulavat paikalleen.

Lämpöaalto hyväilee nietoksen pintaa,
väreilee vasten valoa - huuruaa.
Ilma on sakeaa kosteudesta;
käsi nyrkkiin ja vesi lirisee kalvosimesta kainaloon.

Kultaisen kehrän herättämä auer kasaantuu
pounikon syvänteisiin,
aikansa kuhnailtuaan - sopivilla lehähdyksillä sitten,
innostuu valumaan usvarintamana jänkiä pitkin.

Umpuilma rakoilee,
säde kutittaa kasvoja sipaisullaan,
naurattaa niin.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi