keskiviikko 12. tammikuuta 2011

SiELUT PALAAVAT


SiELUT PALAAVAT
 
Tänään päättyy yksi episodi,
luonnonnäytelmä vailla vertaa;
sellainen jolle maanmatonen ei voi mitään,
ei mitään vaikka miten haluaisi.

Sielut palaavat virkeinä pitkiltä matkoiltaan
tuntemattomiin kaukaisuuksiin,
päättävät harhailunsa mystisiin eetoksiin.
Avaavat pakaasinsa ja päästävät varjot vapaiksi.

Ne lehahtavat kehoihin ehoina
ja kun nuutunut raihnas käy tänään
epäuskoisena rantteella puolen päivän tietämissä,
niin huomaa että varjo seuraa kulkijaansa sinnikkäästi
kuin orvoksi jäänyt miessi.
Siitä sen tietää.

Elämä palaa,
vaikkei se kirjaimellisesti poissa ollutkaan;
haihatukset tursuavat humeetista kiihtyvään tahtiin,
sielu tanssii kepein askelin kevättä kohden
korppiparin taivaalle piirtämien piruettien mukaan.

Kukaan ei jää valosta paitsi,
paitsi mökkeihinsä jumiutuneet mörököllit
ja örisevät jörrikät - pirttikarhut;
ummehtuneissa talvipesissään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. kehoihin ehoina
    juurikin näin....

    VastaaPoista
  2. Peikolta pöö... joskus on mukava nukkua talviunta.

    VastaaPoista
  3. Anonyymille:
    No sanos muuta. ehot pitää olla jotta jaksavat liki vuoden perässä laahata.

    Hanelille:
    Ai siis tuo kaamoksen loppuminenko, -kö?

    Isopeikolle:
    Elä muuta vizerrä!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi