lauantai 13. maaliskuuta 2010

SOViNTO SiELUN KERA


SOViNTO SiELUN KERA

Päivän lämmetessä olen jo melko loitolla selkosessa.
Hellitän hieman, siristän luomia;
ihailen autiuden suomia oivia näkymiä:
Loivia aavoja, laajoja vuomia tuntureiden lomassa.
Hyrähdän - muistelen vanhoja kuomia, tulisia juomia.

Sitten huomio kiinittyy myrskyn taittamaan keloon
joka siivilöityy miljoonien heijastusten lomasta.
Käännän sivakat umpiseen
ja lähden kahlomaan harvakseltaan siihen suuntaan.

Miten kaikki onkaan aseteltu somasti paikoilleen,
mieto kallas, valmiiksi kauneudella katettuna,
kuin mielikuvamaalarin maalattavaksi.

Puuntavien pilvien verkkaan vaeltava lammaskatras
maailman toisella laidalla.
Laitumena täydellisen sininen, ääretön taivaanpiiri
taivaanrannan maalareille - viimeistä silausta vailla.

Rikkumattoman hiljaisuuden keskeyttää narahdus;
toisiinsa kietoutuneiden,
rakastuneiden puiden lupaus olla yhdessä ikuisesti.

Nyyhkäisen, pidättelen tunnekuohua tovin.
Teen sovinnon sieluni kera ja tyynnyn,
kaivan kameran ja alan napsimaan.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Kaunista yhdessäoloa metsässä. Toinen elävä puu vielä kantaa kelon, niinkö?

    VastaaPoista
  2. Marjaisalle:
    Tänksis. Kyllä toisiinsa kietoutuneet ovat eläviä. siinä syy rakastaa.

    VastaaPoista
  3. Apua. Muista, että Runoilijalle KAIKKI on luvallista. Muinoin opetettiin, että sano joko "alan napsia" tai "ryhdyn napsimaan". Anteeksi. Kaunis ja itkettävä runo.

    VastaaPoista
  4. Liisalle:
    * Muistan - saa kakkia housuun.
    * Muinoin opetettiin niin ja nyt näin. Elämä on.
    * Ilosta varmaan, en tahdo surua silmään.

    VastaaPoista
  5. Osaa ne puutkin rakastaa. Vanhempana sitä ymmärtää tuon rakkauden paremmin, mutta ekat kymmenethän onkin "esileikkiä" liitossa. Kauniita ovat sanasi ja paljon rakkautta sydämessäsi, jonka jaat runojesi kautta muille lukijoille. Kai joskus näytät nuo rakastuneet puut, josta kuvia napsit.

    VastaaPoista
  6. No, mullahan on paskat housuus koko ajaan. Lunta tulee taas. On se vain hyvä se.

    VastaaPoista
  7. Unelmikolle:
    Kyllä osaa puutkin rakastaa. Aivan.
    Kiitän ja näytän jossakin vaiheessa. Puut.

    Liisalle:
    Hieman aikaa ne lämmittää, sitten viluttaa ja lunta tulee ja menee, mutta on se vain hyvä se.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi