KUN HETKi ON SOPiVA
Laskevan auringon syliin suon kiehtovan ajatuksen
mutkikkaan kimurantista matkasta tuntemattomaan.
Siihen ikuiseen outoon ja kummaan,
puuntavien pilvien oranssin takana siintävään tummaan,
unen siniseen - hyvin salaperäiseen maahan.
Sillä mietteellä itseni hetkeksi juovutan,
asiaa mielessä hierrän,
kierrän ja huovutan kunnes juutun
ja luovutan.
Tosin vain toviksi.
Luulen vaatimuksia pääsystä koviksi
ja helpotuksia tuskin saan.
Pää pieluksella haihattelen,
järjestän oksistoon hengen mentävää aukkoa
josta pujahdan tilaisuuden tullen.
Sitten kun hetki on sopiva,
tyven, liikkumaton ilma;
kun erotan taviokuurnan asettuneen yöpuulle
kaksiviikkoisen hääseremonian jälkeen.
Vasta sitten avaan kahleet, lykkään sieluni lentoon,
nakkaan perään mielikuvituksen rippeet
ja toivotan hyvää matkaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Kaunis kirkas aamu pitkien loskakeilin jälkeen avaa sydämen. Uunissa ohrapuuro muhii pari tuntia. Myöhään meni ilta haastellessa ja muistellessa. Täällä ei paljoakaan luontoa. Uutta asutusaluetta eikä vettä.Mulla pitää olla meri tai järvi lähellä, että pystyn hengittämään. Koiran ulkoilutin. Emäntänsä on saikulla ja meni aamulla laboratorio kokeisiin. Mitähän tämä päivä tuopi tullessaan.-Upeeta päivää sinne pohjoiseen! Minä ja koira.
VastaaPoistaSarille:
VastaaPoistaKaunis oli aamu ja iltakin, mutta välillä tuhnua.
Meillä luonnossa löytyy. Ja hiljaisuudessa jos tahtoo.
Kiitän kommendeerauksesta ja toivotan yhtä hyvää päivää.
Pidin suurewsti tosta juovutan hierrän kierrän ja huovutan samoin loppupuolen ajatuslennon äkkikäänteistä.
VastaaPoistaKeijo Nevarannalle:
VastaaPoistaRiimittely menee helposti loruksi jollei siihen tuota draamaa tuki johonkin kohtaan.