tiistai 8. joulukuuta 2009

SiNiNEN SEKOiTTUU HiLLITYSTi


SiNiNEN SEKOiTTUU HiLLITYSTi

Taivas kerrassaan pudonnut;
kultainen kehrä luottanut lapsensa
salaperäisen kauniin sinisen hämärän huomaan
ja vetäytynyt viettämään pesäpäiviä Kosmokseen.

Kaamoksen viikoista ensimmäinen, sinisin,
on hiipinyt tiensä päähän, merkitty kirjanpitoon.

Ja uusi aloittanut samantien,
sininen sekoittuu hillitysti yön mustaan,
tasaisesti päälle valuvaksi hutuksi,
kahdeksi hiljaiseksi hämäräksi pilvisen taivaan alla.
Sameat liukuvat saumattomasti yhteen,
ilman alkua, ilman loppua.

Varjoton aika on kuin eläisi yksin ihmisten keskellä.
ikään kuin sielu laitettuna hyllylle,
odottamaan valon ensi kajastusta,
heiveröisen säteen ensi pilkahdusta.

Yksinomaan sattumoisin, harvakseltaan,
jonkun napakan pakkasen päivänä,
joku onnekas erottaa siimekset toisistaan,
katselee äimänä
kun ohut kullanoranssi juomu puolenpäivän tienoilla
lannan suunnalla riipii taivaanpiirin viirun.

Vain häipyäkseen saman siliän tien.

Oh-show-tah hoi-ne-ne


12 kommenttia:

  1. "sielu laitettuna hyllylle,
    odottamaan valon ensi kajastusta,
    heiveröisen säteen ensi pilkahdusta"
    Tuota ei voi enää kauniimmin sanoa. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Sanat leijailee kuin kevyet hiutaleet, runo kuin hauras pakkaspäivä. Todella herkkä ja kaunis.

    VastaaPoista
  3. Samaa runon säkeistöä tuossa jäin mieleeni pyörittämään kuin Elisa, hienosti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  4. Ilona Tammelle:
    Kiitän, kävin jo kuittaamassa.

    Elisalle:
    No minäkin kiitän siinä tapauksessa sinua.

    Pehmyt piirrolle:
    Oikein paljon kiitoksia.

    Tarulle:
    Tänksis ja påkkadeeraan vielä päälle.

    VastaaPoista
  5. Herkän kaunista, vuodenaikaan hyvin sopivaa tunnelmointia!

    VastaaPoista
  6. Todella hienosti tavoitettu tunnelma, sait aistimaan sen sinisen valon ja "kahden hiljaisen hämärän" täällä etelässäkin.
    Lopun kullaoranssin viirun kuvaus tuotti minulle melkein astronomisen tunnun, kun sitä kuvittelee tulee olo kuin katsoisi näkymää jollain toisella planeetalla, toisen taivaan alla.

    "Varjoton aika on kuin eläisi yksin ihmisten keskellä."
    Niin hieno lause, niin tosi!

    VastaaPoista
  7. Marlalle:
    Kiitän kauniista sanoistasi.

    Uuvanalle:
    Niin, tällaista elämä skábman sylissä on, jos hetkeksi pysähtyy miettimään.
    Kiitän sanoistasi.

    VastaaPoista
  8. Tervehdys. Komeasti taas ulahtelet sieltä pohjan periltä, ei kaamos taida sinua niin vain nujertaa. Synkeää on täällä lannan maillakin kelien puolesta. Muuten kyllä jaksellaan Kuuselassa hyvin. Mukavaa Joulun ootusta. ;-)

    VastaaPoista
  9. Pekalle:
    Kiitän, emmä met helposti ala nujertumhan, kun ei ole pakko.
    Jo vain mie sen killa uskon, jotta synkkää on nyt lannan puolella.
    Odotusta vain sillekki perälle.

    VastaaPoista
  10. Olisi kiva joskus tuntea ja kokea tuo kaamos. Niin vähän ajattelinkin tänä talvena, että tuon kokisi, mutta toisin suunnitteli "elämä muu", on nyt opittava monta asiaa uudestaan, kävelemäänkin. Kuvistasi saa niin elämyksellisiä nautintoja pohjolan maasta.

    VastaaPoista
  11. Unelmikolle:
    Kiitän ja påkkaan, niin on tarkoitus tuottaa vähäsiä elämyksiä niille jotka eivät itse pääse.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi