sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

ESiRiPUN AVAUTUESSA


ESiRiPUN AVAUTUESSA

Tiiran kirkaisu yllä pääni
on kuolinhuuto menneen talven lumille.

Värisevä räntä pitsittää kuulaan ilman,
ilman yhtään vastalausetta.
Kirku vajoaa hiutaleiden sylissä maanrajaan,
sulaa pois ja tilan olevaisuus palaa.
Luonto on nöyrä ottamaan vastaan kaiken taivaasta,
mutta mielen lento on sallittua.

Pyryn tauottua - seestyessä, esiripun avautuessa.

Joeksi muuttuneen joutsenlammen kalvossa
rakastuneen sotkaparin koukeroinen kuviokellunta,
kivellä neiti västäräkin keimaileva pyrstön keikaus.
Rantasipin äänekäs ja vetoava näytelmä varjelee
neljää ruskeatäpläistä munaa anturaltani.

Aamun lempeän herkkä valo
ankaran koillisen henkäyksen varjossa.

Luomeni lasken huomenen eessä, tiiviisti suljen,
kuljen tunnustellen säveliä mieleni laaksoissa.

Pohdin ja punnitsen,
esiin vaadin kuultavaksi juron raadin.

Partaalla puron niistä suvivirteni laadin.


Oh-show-tah hoi-ne

5 kommenttia:

  1. Hienoja nämä sinun sanasi, pidän kovasti.

    Oikein hienoa kesää sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Helille:
    Kiitos - samoin sinulle - hyvää kesää.

    VastaaPoista
  3. Hyvää kesää sinne , jonnekin auringon alle.

    VastaaPoista
  4. Monta ulottuvuutta olet tässä runossa tempaissut keväästä. Räntäpitsi on minusta tosi hyvä kielikuva.

    VastaaPoista
  5. Muoriskalle:
    Mina kiitän ja toivotan samaa sulle.

    Spektrille:
    On ilo tuottaa suussa sulavia kielikuvia.
    Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi