SATEEN KiHiNÄ

SATEEN KiHiNÄ

Höytyviä tipahtelee hiljalleen,
tanssahtelevat riettaat,
ennen pyllähtämistään toistensa syliin
ja siitä sitten aikaa myöten tasaiseksi rakennelmaksi.

Väkinäiseltä vaikuttaa suorastaan tuo maahantulo;
toisaalta sinällään ymmärrettävääkin,
näkeehän sieltä pilvistä -
synkimmän mustistakin -
huomattavasti loitomma,
jopa auringon.

Kun taas maanmatosten tasolla
on vain se lyhyt siunattu hetkinen tanssia,
muu loppuelämä sitten vakiintumista puristumaan
seuraavien tulijoiden paineesta köntäksi,
joskus harvemmin ihan maajääksi saakka,
sitten sulaminen
ja lopulta autuus Äiti meren sylissä.

Puhaltamattomassa variseva lumisade on kaunis,
pölisevän romanttista leijua,
tiheimmillään imee kaikenlaista ääntä,
vahvistaa hiljaisuutta niin,
että katsoja joutuu kuulimet höröllään aistimaan
kuinka hinkkautuvain kiteiden sihinä - vaiko kihinä -
innoittaa levotonta eetosta uusiin sfääreihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.