VESi YLEENSÄ

VESi YLEENSÄ

Sade tuoksuu onealle,
opettaa kai syksyä saamaan vaik' on vielä elokuu
ja maisemaan piilotettu hiljaisuus paljastettu.

Litz, lätz, litz, lätz,
juttelevat anturat toisilleen,
piittaamatta harmaan läpi siintävästä toivosta.

Umpuilmaa,
kumpupilviä jossain taivaanpiirin takana kaukana,
niin loitolla jotteivät tätä märkää ehätä hätistämään.

Tämä on otettava totena,
ulkona kastuu sadevetimissäkin,
sillä kurin Pohjan akka tuiskauttelee;
hupun sisälle osautuu tuisketta kuulinkäytävän ohi,
sujuvasti - kuten vesi nyt yleensä sekä.

Tuhansia litroja valuu selkäpiiltä liitingin sivu
ja kastelee sukat - tai sen -,
minkä kumppareiden hikisukista on kuivaa jäljellä.

Olo on ainakin yhtä kotoisa
kuin märkäpukusukeltajalla puoli neljän aikaan,
siinä parahultaisesti pois lähdön edellä.

Tällaista sattuu - on satuttava - muuten ei totu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.