MiES ASiALLA
Tapahtui ihme;
sarastuksen vienosta tyvenestä - lähes nollasta,
nousi Louhi laulamaan katonharjalle.
Seitsemää kahdeksaa boforia vetää kuin viimeistä,
tai ainakin vähintäänkin toiseksiviimeistä päivää,
kaikki käy hyvin,
korret taipuvat tahtiin,
vesiniittu aaltoaa lainehilla,
työllistetty tuuliviiri riehuu onnellisena.
Eipä meinattu pirtissä uskoa korviaan,
mies lähätettiin asialle ulkoa katolle katsomaan;
no Pohjan Akkahan se siellä - katonharjalla -,
istuu haaruksellaan,
hinkkaa haaraansa taitteeseen näkimet ummessa
kuin hiova ukkometso.
Ketarat kolluuttavat aaltopeltikatetta.
Pois on sisään astuttava,
sellainen rietas wimma sillä siellä yläilmassa,
pian saapunee koko orkesteri,
parempi olla frouan suojassa wällyn alla.
Ellei se sitten herkkäunessa kuullut mitä katolla
ja arvannut äänijäljistä
ja sitten itsekkin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
V.A.R.O.i.T.U.S Anonyymille!
VastaaPoistaEipä kyllä kannata ahmia tätä,
jos suu maistuu yhä paskalle.
Minä ahmin, ei maistu pas..... Sulla on ihanan rehevä ilmaisu, jota tää etelän immeinen ihastelee :)
VastaaPoistaAkkurat,
Poistatietenkin asiantuntevat voivat ahmia,
heidän sielunsa eivät ole moksiskaan.