CiRCULUS ViTiOSUS
Onko tällä nyt laitaa,
lämmöt kympin päälle keskimäärin,
aurinkoista paistetta vaikkei pitäisi,
ainoa vesi kuivaa kaperoa,
tihkut haihtuvat ennen mantua,
sateen huomaa korkeintaan sateenkaaresta.
Että Lannanmaassa sataa - sepä ikävää.
Luonto on oudolla kuulaalla tavalla hereää;
matalamman kulman valo luo mystisen ilmapiirin,
värit kirkastuvat mutta samalla pehmenevät,
metsä on eri kuin keskikesän ankaran kova.
Arktisen hysterian syksyn väritys;
se on jotain sellaista josta hämmentyy,
tututkin tienoot vaikuttavat erilaisilta
jo muutaman päivän kuluttua
kun yö on ottanut niskalenkin päivästä.
Satumaa urkenee aamunkoin lehahtaessa yön sylistä
julistamaan auvoista huomenta,
sulkeutuu esiripun huomaan vasta auringon vajuttua
horisontin alle tutumaan.
Yön hiljaisuus - omat eetokset eksoottisina ääninä;
riettaan eeppinen circulus vitiosus vihloo kuulimia.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi