maanantai 1. elokuuta 2016

RENKi


RENKi

Äkikseltään vilkaisten vaikuttaa -
muun aamun tuoksinan lomassa,
että taivas kauttaaltaan - aina taivaanpiiriä myöten,
suutelee harmaana maata.

Se vaan on jotenkin somaa
kun huomenpuuhien suomassa paussissa,
kahden hopun väliin erkaantuvassa rakosessa -
vähäpätössä toki - jää aikaa puhaltaa häsy toviksi
ja kurkottaa apusanoja taivaankaarelta
kuksallisen kyytipojiksi.

Tuli nyt puuhaa sitä tuiki tavallistaan - palaa,
ei ritise, rätise;
ei räime kaira kelopölkyillä kylläiseksi syötetyllä.

Tyytyväisenä levittää hohtoa pohtiviin kasvoihin,
estää auerta hiipimästä makuuksille;
sellaiseksi muuttuu tuo luontojaan häjy ruoja
kuni pääsee rengiksi mieleiselleen isännälle.

Muu huomen sujuu kuin rasvattu;
tönkköpekonista veistetyt senttiset siivut
jaloutuvat parhaimpien jumalten appeeksi
pannua ympäröivässä savuisessa atmosfäärissä.

Tämä kaikki pittoreskisti ja pieteetillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi