ViiVAKOODiTTA

ViiVAKOODiTTA

Orvohkon oloinen yksinäinen pulloposti killuilee;
yrittää viimeisillä voimillaan iskeä lasiset kyntensä
meidän rannan santaan.

Ná - mitäpä se muuta nyt voisi -
tällaisessa tilanteessa,
jossa aalto lyö sitä rantaan heti takaisin?

Kiusaa viatonta kappaletta
jonka joku hyvä ihminen on nakannut mereen;
mitä todennäköisimmin hyvässä uskossa siihen,
että se ilahduttaisi jossain satunnaisessa paikassa
jotain pientä tyttö- tahi poikaressua - löytäjäänsä -,
kymmenen äyrin löytöpalkkiolla kaupassa.

No eihän sillä ole edes viestiäkään vatsassaan,
huviajelulla taitaa olla tämä rietas,
herättämässä turhaa iloa löytäjissään;
viivakooditta suruvoiton onea mieli ilon sijaan

Aamu on niin herkkä;
tämä koi saa sellaiset tunteet valloilleen
että luutarhan kohdalla olen erottavinani kadaveriinin.

Se saattaa olla kuvittelua;
vaikka ei mikään ihme maailmassa ole mahdoton -
silloin kun se tuntuu niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne