EL GÉNERODO
Tyhjyyden harha sekoilee hujan hajan
lähiympäristön monipolveilevassa yössä,
ei löydä tilaa laskeutua toviksi vetämään henkeä.
Kaikkiin mahdollisiin kuviteltavissa oleviin suuntiin
törröttävissä tahoissa on jo käyty,
ainakin hipaistu - niin että ehtaa ei ole havaittavissa.
Tola kiihdyttää sielua kuin korventava Helvitentuli,
lieskat syövät miehistä miestä kuin kiehistä.
Elämä on sykkyrällä,
vesi on muuttunut jumalalliseksi voiteeksi,
hoivaamaan rohtuneita huulia;
suu tunnottomaksi jätemyllyksi,
massan voisi jättää tukkimatta putkiston läpi.
Riettaita mielikuvia jossain:
Paremmiston Santa Maria lipumassa lähiavaruudessa
Jupiterin suuntaan - täpötäynnä kahden sukupuolen
taktiikasta itsensä pois sulkeneita foliohattuja.
Näitä itse itsensä hyväuskoisuuden pökerryttävään
kiimaan nostattaneita tyhjänpäiväisyyksiä lähdössä
löytöretkille linnunradan reunamille etsimään
verovaroin uutta El Génerodoa.
Vain menolippu - maahan jääneen yleisön pyynnöstä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi