maanantai 15. helmikuuta 2016

HUOH!


HUOH!

Huoh!
Kun sitten saa suurin elein pätöstettyä päähänsä,
ettei juuri nyt ole otollinen aika lähteä
Jäämeren rantaan haahuilemaan;
sielua tyydyttämään - silmiä lepuuttamaan.

Sen paremmin Haavruuan lauluakaan vahtaamaan,
kuin näpsyttelemään otoksia allihaahkoista,
koska ihan kotoisessa kinkerpiirissä
on tällä erää tekemistä ihan nokko.

Niin eiköspä vaan;
rantahaahuilun tilalle kaivautuu jostain
viime kevään muistoista pilkkimisen korvamato.

Eikä lempohinen laannu,
vaikka froua kuivattelee ilman rihmankiertämää
takan eessä hiuksiaan.

Jättimäisiä affuja vaan lykkää jään alta
jokaisella kiskaisulla.

Ja ranttee - se on taas kuin laviinin järjiltä,
vaikka vasta toissa päivänä siloteltu koko kenttä,
penkat linjattu torrakon kiskolla viivasuoriksi,
koiruin kuset lingottu runolliseen hevonvuittuun;
herkkäin silmäin iloja pilaamasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Huh, voiko kaksi näin isoa asiaa jäädä sivuun jonkun kalasaaliin vuoksi? No sen jäämeren ymmärrän tosin jos äkkiä lähtee niin vielä ehtii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on joskus ihmeellinen,
      väistyy korvamadon alla.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi