KYTTÄiLYÄ

KYTTÄiLYÄ

Selkosen laidalla kaidalla selänteellä;
huteron polun päässä jängän reunassa,
enteellisen otollinen paikka odotella kanoja,
luontaiset reitit johtavat tähän nokalle.

Ilmapiiri on suloinen;
kuloutuneesta heiniköstä erottuu vielä jotenkuten
erämiehen tulistelupaikka - keitinpuukin;
törröttää pölkkyyn tukien aavan yli taivaanpiiriin.

Rensselit maan syliin - huopareuhkaa takaraivolle,
peräpäätä pölkynpäähän;
olipa tovi monimutkaista koivikkoa,
liki läpipääsemätöntä ryteikköä,
kuin verkoksi kutoutunutta tunkeutumishaittaa.

Tulet saa jäädä loihtimatta,
kolhiintuneesta Airamista höyryävää kaakatusta;
riekon ääni kantaa suoläntin yli
toinen koura sukeltaa järjestämään vempaimia.

Useampikin vastaus tulee
ja siinä samassa lehahtaa lentoon puolen tusinaa,
kiroilee sankasti siipiään lyöden - vissiin kettua;
kaartaa kymmenen metrin päähän koivikkoon.

Hiljaisuus tasottuu, asettuu uomiinsa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne