tiistai 1. syyskuuta 2015

VOiMAVAROJA


VOiMAVAROJA

Heinien sihisevä kuoro taipuilee tuulen tahtiin,
niittuvillain karvat sojottavat tuuliviireinä myötäseen,
varvut väpättävät,
tirskahtelevia kirvisiä siellä täällä.

Pyrähtelevät,
tankkaavat siemeniä muuttomatkalle;
pikkiriikkiset pakaasit kiven syrjällä nätissä rivissä.

Ai että - haikeetahan se on seurata aikeita,
vaikka merenrantakesää on vielä jäljellä hyvä tovi.
Punertavan ruskeaksi muuttuvaa kuolevaa kesää.

Vehreyttä joutuu jo hakemaan norojen varsilta,
purojen suistoista,
tahi vielä tuoreista muistoista puistoista;
oivista koivikoista tundran reunalla.

Maaruskaa puuhaa aika,
rentunruusujen vihreys vaihtuu punaisen oranssiksi,
sianpuolukan lehdet karmiiniksi
vain unikolla on vielä henkisiä voimavaroja.

Syksy,
saamassa pikkuhiljaa otteen luomakunnasta;
tuskin mokomaa sentään kukaan pelkää,
vaikkei toivoisikaan sitä omakohtaisesti atimaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi