LUMEN- JA JÄÄNPUUTOSTAUTi

LUMEN- JA JÄÄNPUUTOSTAUTi

Valkoisia sateita odotetaan kourat poskilla
etelään käyvän akkunan liepeillä;
luvattu on.
Höyryävä kuksa wäkevää kohvetta laitoja myöten.
Taitaa mokoma ennättää jähtyä;
suu kuivana varrotaan - valkoista vain ei kuulu ei näy.

Odotetaan kuin keväistä joukaisen ensi lentoa.
Toissa päivänä tuoksui lumelta oikullinen lounas;
mustin pivoin tuli, sulatti kuurankin,
kostutti orastavan kirsin.
Sille tolalle jäi se päivä.

Nyt uusi yritys on - kaksi yötä vahdattu,
josko täyttyvälle kuulle nappaisi,
peltipailakat tankattuina huppuin alla,
virta-avaimet valmiina koloissaan;
odottavat malttamattomina lähtökäskyä.

Verryttelemään tahtovat päästää telinsä,
notkistamaan mustat, kesän puuduttamat telansa.
Lumen- ja jäänpuutostauti.

Voi sitä ensimmäistä somaa ärjyntää minkä päästävät;
irstasta savua, rietasta katkua, rivoa metakkaa,
kuin ikään helvetin portilla joku syntisten kahakka,
siitä kuka ensin käy lautturin kyytiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!