maanantai 17. syyskuuta 2012

TUUSANNUUSKAKSi


TUUSANNUUSKAKSi

Valju aamu hiipii kalpeana,
yönmustasta ilman kajetta se tulee;
yhen äkin vain on - nuokkuvaa humeettia säpsäyttäin.
Ilmestyy kuin haamu,
umpuilman keskeltä valkeutena.

Ja se sanaton veisu,
joka mykkänä kumpuaa odottavan rinnasta,
on airut - haihattelemaan valmistautunut sielu,
päivää odottaessaan riutunut ja ryytynyt,
nyt valosta elpyvä syksyn ja riemun kepeä henki.
Virsien virsi.

Aikansa kutakin ruskan kirmaavissa väreissä;
aamuisten virvatulten tanssiessa jänkien päällä
aajeiden henget vapauttavat huurunsa
syksyn vapauttavaan kuolemantanssiin.

Hehkeys korvaantuu kapeimmilla väreillä;
apeimmilla mielillä kehkeytyy,
sorvaantuu yksioikoisemmaksi näkemykseksi,
kärsimättömäksi tuiman talven odotteluksi.

Ankara talven kohtalo kaatuu päälle,
järkähtämättömästi vyöryvät luonnontapahtumat,
esteet ja hyvittelyt murskataan myrskyissä
ja piiskaavissa kuuroissa tuusannuuskaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi