sunnuntai 17. tammikuuta 2010

PYSÄHDYS


PYSÄHDYS

Huuruinen pakkanen valuu hiljaisen,
jäähän juuttuneen järven ylle.

Vastarannan harju sulautuu liukuen äärettömyyteen;
harmaaseen äänettömyyteen,
vailla mitään vaateita,
että pitäisi tehdä jotain.

Aihkit ovat vaiti, mitä nyt joku kirahtaa pakkaselle,
joku toinen - kauempana, paukauttaa vastaan.
Yksinäinen ontuva korppi valittaa luojalleen metelistä.
Vastauksena hiiskumaton hiljaisuus.
Valitusta ei käsitellä.

Horisontin yltä kaareutuva kaje,
kaamoksen jälkeinen ensivalo orastaa parhaansa
päästäkseen outametsää suutelevan usvahunnun läpi.

Kuultavan juuri ja juuri erottaa kellertävänä puuntona
kun luo silmät suljettuna katseen alas tuokioksi,
tai tuijottaa hetkisen tummempaan metsään
ja sitten äkisti nostaa katseensa metsän ylle.

Siellä se on, jossain aikojen päässä - kevät,
ensimmäiset sirkutukset, kettujen öiset konsertit,
kaarneiden lemmen kronkutukset, kosiolennot
ja kuukkelin höpötykset.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Kyllä mua alko vituttaan sirkutukset kun ensin Reijo Mäen kirjassa sirkutti peipponen ja sitten Jari Tervon Troikassa talitiainen. Näin ornitologina: Keltasirkku sirkuttaa!

    VastaaPoista
  2. Keijo Nevarannalle:
    NOUHÄTÄ, minä maksan. Otan täyden vastuun.
    Sitä paitsi täällä on suuri varpuspopulaatio ainakin kahdessa paikkaa. Nykyäänhän pikkuvarpunen on lähes täysin valloittanut rantteet.
    Ja varpuset sirkuttaa, se on varma se. Ainakin jouluaamuna.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi