MÖKKi ON TULESSA!

MÖKKi ON TULESSA!

Mato Vanhanen lykki melkosessa myräkässä sivakoillaan tuulen osin umpeen tupruttamaa ladun pohjaa nykyistä kotikontuaan kohti. Entinen lukaali oli pitänyt myydä, siitä oli irvistitelty harmitukseen asti. Sellasta kestä pirukaan - vuosikausia.

Mato siksi, että pilkkireissulla joku wiikko sitten muuan kylän vääräleuka mulqvisti oli tunnistanut ja oitis rähähtänyt kaikkien kuullen hohottamaan ja sitten sormella oikein osottanut ja kovaan ääneen todennut:
"Jo vain killa pitäs rau'un nokata kun on molemmissa päisä vappaa liero!"

Kun sitten seuraavalla viikolla pistäysi kaupalla, niin jo ensimmäinen räkänokkainen penikka, niistä muutamista harvoista joita enää koko kylällä maleksi, kailotti muille kurkku suorana lumipenkan päältä:
"Se Mato Vanhanen tulee!"

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Siinä sitä on aikuiselle miehelle kestämistä - Stana! Vittuilevat pian oravatkin oksilla kai. Ja koirat kusee kintulle. Vaan ei auta, pöperöä on haettava repullinen olipa rakkikoirat kuinka ärhäköitä tahansa.

On se jumalauta että edes uunipottuja ei saa ostaa rauhassa. Joka kerta kun niitä lappaa tyroksilootaan, niin kohta on joku ämmän kuikelo selän takaa kurkkimassa tahi tekee jotain "muuta" asiaa HeVi-tiskille, kääntyy sitten kaupan akkaan päin ja iskee silmää. Perkele.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Mato iskee molemmat porkat hankeen, että lumi pöllyää ja painaa eteenpäin raato kumarassa kuin aamusumuun. Puhisee itsekseen ja manailee, muut tässä typeriä ovat enkä minä.

Hetkenpäästä hillitsee taas menoa ja perääntyy hieman konsensusmaisesti mielipiteestään. Oli se vain laitimmainen virhe siihen akkaan sekaantua. Hyvä vapaa elämä meni aivan persiiksi. Ei sitä tuhma iniminen usko että jos yhestä pääsee eroon, että heti kohta pitää olla jo uutta ristiä olalleen haalimassa.

Ei akoista ole kun haittaa, oli miten oli. Kyllä niistä tietysti selvitään, mutta mites piruilevista kavereista? Sitä tässä on eniten saanut kestää, saunassa ja lounaspöydässä. Prkl. illallisillakin. Ja kaikilla kielillä. Tulkki siihen vielä. Kaupan päälle. Kaikenmaailman vinkupellet on utelemassa saamisia...

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tuttu tievankumpare näkyy jängän takaa jo, mutta mikä pirun savun myräkkä sieltä pöllyää - ZiZZOZ! - palaako mökkiröhjö? Mato kiihdyttää saksien tahtia, sivakoiden kärjet puhkovat lunta kuin umpisukellusveneen periskoopit, vuorotahtiin.

Niska alkaa kostua ja hikeä pukata otsalle kun hiihtäjä saapua tievan päälle, kamuten haarakäyntiä loppumetrit. Niestasäkki antaa somimoilleen otetta elämään. Kiloinen kanki Palkkania, voipaketti tahi pari ynnä jokunen kilo uunipottuja. Kokeilkaa vaan itse, ei mikään huviajelu puoliummessa hangessa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Mökki on tulessa! Ympärillä jo muutama moottorikelkka. Sininen valo läikyttää, siis poliisitkin. Tai tulli. Ja tuolla surraa tulla kopteri, rajavartiosto? Kohta tietysti media.

N y t - e i - p i d ä - h ä t ä i l l ä. Tyt-tyry-tyy... Tyypä hyvinnii - TYYPÄ!

Mato tamppaa sivakoilla lumesta lujemman pohjan, riipasee pipon, avaa anorakin vetoketjun ja sujauttaa myssyn sinne. Pistää nahkakintaat porkan päihin ja asettelee sitten ne sopivasti kainalokuoppiin ja alkaa seuraamaan tievalta tapahtumia.

Mökki palaa, kaikki vain katselevat, mitään ei ole enää tehtävissä. Siellä meni kaikki se vähäinen maallinen mammona, muutama riepu, kirja, kannettava tietokone, juuri ostettu, lähes avaamaton foliorulla.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Sitten! SÄPSÄHDYS!
Jännittyen kuin jousi Mato kasaa itsensä, ojentautuu täyteen pituuteensa, seisoen suorana kuin vaivaistalon lipputanko. Kädet kaivavat anorakin rintamusta, taskua. Ei löydy! Pipo lentää kaaressa hankeen, Tuplasuklaa myös. Lopulta kultivoituneeseen kouraan osuu lompakko. Hopulla se nostetaan raittiiseen ilmaan.

Vapisevin hyppysin Mato avaa lombuukin, poimii sieltä kaksi paperiläystäkettä; palasen iltalehteä ja lottokupongin, 1 rivi/80centtiä. Ei jokeria, Ei jokeria.

Luettelee ääneen kupongista:
"Kaheksan, kakstoista, kuustoista, yheksäntoista, kaksnel, kakssei ja kolkuus."
Sitten iltalehden kulmasta: "8 - 12 - 16 - 19 - 24? - 27...! ja 36. Kyllä, Perskutarallaa! Totta se sittenkin on. Tämä tässä nyt on ainoa lohtu. Tätä ei kukaan vielä tiedä, ei edes 7-päivää."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vanhanen katselee vielä palavan mökkinsä suuntaan. Latua mökiltä tievan suuntaan ei erotu. On tuiskuttanut winkkatuuli aukean liiskan sileäksi. Ei jälkiä seurattavaksi. Hymy leviää vähitellen kasvoille, rypyt silottuvat, väri palaa kasvoille.

Tuosta kaikesta voisi satunnainen sivustaseuraaja päätellä että eräs episodi alkaa olla pian loppuunkäsitelty. Via Dolorosa on pian taivallettu loppuun - ties kuinka moneen kertaan esskahtaalle. Katkera karvas kalkki on nyt nautittu, wiimeistä pisaraa myöten. Niin kuin itseasiassa onkin. Vain lopputulema puuttuu.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

NOUHÄTÄ!
Hiihtelen tässä kiihtymättä pysäkille, viskaan hiihtorensselit penkan taakse paitsi reppua, potuista en luovu. Sitten nousen autoon. Vantaalla marssin Veikkauksen konttoriin, läsäytän kupongin kassalla tiskiin ja pyydän kassaneitiä täyttämään repun silkalla käteisellä rahalla ja sitten lähden jonnekin... kurkkaa sivuilleen - vaikka Hevon persieen mutta kuitenkin mahdollisimman kauas tästä maasta, jossa ei ymmärretä hyvän päälle sitten yhtikäs mitään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne