MiELEN KUViA KOUKEROiNA

MiELEN KUViA KOUKEROiNA

Otin siitä kuvan tai pari muistaakseni,
todistaakseni muille näkemäni.
Suorastaan näppäilin.
Vai olikohan se sittenkin pari sataa?
Otin minkä otin.

Räpyttelin silmillä, monen monta kertaa,
valmensin niitä. Harjoitin.
Otin pakastimesta paleltuneita ruokalusikoita
ja pidin silmillä. Tyhjää nyhjäystä
sekä tyhmää - pussit eivät suostuneet poistumaan.
Minun ikiomat, rakkaat pussini.

Pohdin tohdinko käyttää sumuefektiä;
jospa laskenkin ripset iiristen eteen verhoksi?
Vai rypistänkö kulmia?
Siitä tulee pulmia kyllä, lapset pelkää.
Sitä paitsi - kuka nyt itkeviä penikoita kuvaa,
niitähän näkee uustiskuvissa. Joka päivä.

Viritin, säätelin,
kokeilin useita aukkoja, syväterävyys-syväterävyys;
soi alvariinsa päässäni.

Ja suljinaikoja,
hermostuneena kuljin ympäriinsä.
ja mietin. Suljinaikoja.

Oli niin paljon kuvattavaa, etten tiennyt mistä aloittaa,
joten avasin silmäni ja katselin poroja.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

MAALiSKUU

MAALiSKUU

Täysikuu,
sinä mahtavan Horuksen kaunokainen.
Pullea, tiine - suuri ja keltainen maaliskuu,
mehevän ihana lihava kuu.

Malta, tulen tervehtimään tunturin laelle.
Anna ajan polkea paikallaan - ikuista pyörää pyörittää.

Tulen jos herään, olen syönyt juonut ja kyllä.
Jos löydän reitin ja kyydin, enää ehdin ja puku on yllä.

Odota kunnes siskosi on kavunnut taivaanpiirille,
kasunnut täyteen loistoonsa,
kylvänyt hopeisen välkkyvän peitteen seutujen ylle,
häätänyt pilvenvarjot ja täysillä maailmaa läätää.

Jos jaksat, ryntään luoksesi hienolla hohtavalla vaunulla.
Kiljuen, vonkuen, savuten ja katkuten että kuulet.
Tiedät tuokioksi malttaa.
Enkä silloin ole yksin. Tulen.
Mustassa kiiltävässä kuoressa, yksisilmäisenä kahtena.

Kohisten tohisten kaarramme tunturin kupeeseen,
valkoisten nietosten päällä, aaltojen ylitse poikki.
Kaukana pysähdyn ja kumarran jäällä.
piirrän merkkisi etelän tuulien pyyhittäväksi.

Autiolla tuulisella rannalla kasaamme rovion
ja tarjoamme sinulle kuumia herkkuja
matka-askiemme uumenista.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KUUSUUNNiTELMiA

KUUSUUNNiTELMiA

Se on joko majakka tai rovio rannassa,
ellei sitten kevät ja huomenen täysikuu etuajassa.

Majakkako? Mistä sinä tänne Ultima Thuleen loiston,
keskelle ei mitään?
Omasta päästä - mielikuvitus hassuttelee. Hui ja hai!

Rovioko rannassa? Mahtaa olla. Kalamiesten.
Mutta että kevät?! Sanoitko kevät? Siis toivonko kipinä?

No se se on. Warmasti kevät. Kaarneet nai jo.
Ja kuukkelit.

Tämä ei ole helppoa, turha luulla, älkäät naurako,
on vaikea tunnustaa. Tuoda julki. Ujostuttaa. Nolo olo.

Kuitenkin yhtenä päivänä ensi viikolla Aries-piste!
Valon juhla alkaa, kaappaan kultaisen kehrän,
kahmaisen otteeseen, kierrän käteni ympärillensä,
nostan syliini ja kiikutan savuiseen kotaan, minä polo.

Lasken sen hellästi taljoille,
kallistun ylle - olen hetken vain hiljaa.
Annan sitten kaikkeni.
Otan syleilyyni, kerron kuinka olen kaivannut
ja tyhjennän kaiken päässä haudotun sen syliin;
suunnitelmani, salaisuuteni - ties mitä hullua keksin,
onnessani.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

MERi

MERi

Koillinen oli puhaltanut jo kolmatta viikkoa yhtä soittoa. Jängät ja aavat oli kinostuneet asentoon. Jos ilmasta olisi päässyt vilkaisemaan, lumen pinta olisi kertonut tuulen suunnan. Samalla tavoin kuin puista näkee tuulisella paikalla vuosikymmenten aikaisen tuulien valtasuunnan.

Tunturi-Lapissa koillinen tarkoittaa että puhaltaa mereltä. Jäämereltä. Kosteus ei ehdi haihtua niin paljoa vajaan 150 kilometrin matkalla, että se muuttuisi ja tuntuisi kuivalta mannertuulelta. Tuulessa on ilmiselvästi meren tuoksu.

Ja onpa sillä tuulella matkaa tulla, kelpaa sen posottaa, nelisen tuhatta kilometriä saa rynnistää, jos huvittaa - viivasuoraan meren päällä.
Kyllä siinä meren suolainen, toisille suloinen tuoksu ennättää tarttua.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seison Cuorboaivin päällä, noin 440 metriä korkealla ja tähystelen. Vustenjávrin koskematon sileä lumiselkä satakunta metriä alempana ja kolmisen kilometriä pohjois-koilliseen näyttää houkuttelevalta puolenpäivän aikaan.

Tänään ei ole vielä isompaa hoppua, sää vain paranisi aamuun kertoi radio. Ja aamulla auringon noustessa, oikeastaan jo ennen sitä, silloin pitää olla reikää kairaamassa neitseelliseen järven kettuun ja olla välkkyviä syöttejä syövereihin lappamassa omaksi onneksi ja raudun onnettomuudeksi.

Vai voiko sitä onnettomuudeksi raudulle lukea jos se ikänsä kylmissä vesissä on joutunut hytisemään melko loivalla eineellä ja nyt olisi sille tilaisuus tarjolla, kamuta pilkin perässä kuumalle voikylläiselle pannulle ja siitä sitten aikanaan köllähtää kuuman perunahutun viereen, oranssin porkkanaraasteen ynnä vihreiden herneiden kaveriksi hyvässä sovussa?

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Gursabuncin luoteiskyljellä on iänikuinen kamminröhjä, hylätty ja perattu. Kennen liekkään? Sen verran vielä yhä katon syrjää, ettei ihan satanut päälle, jos siihen sattuisi osautumaan. Uunin röhjöä ripaus jäljellä - arkitehtooninen kivikasa jonka saattaa todella viluissaan kuvitella uuniksi. Jos sattuu olemaan puita mukana.
Muuten ei, on tyystin viraton raunio koko keko.

Sinne on tarkoitus laskeutua ja vaatimaton leiri laittaa ja yösyön viettää. Puita on pari säkillistä. Talviasuttava makuupussi ja sen alle ilmapatja, porontaljoja päälle sekä alle ynnä vedenpitävä laavukangas.
Tenttukeitin ja muut tykötarpeet eineineen. Tietty.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tämä ei ollut lääkärin määräämä terveysmatka. Kaikki muutkin "kevyt"-tuotteet olin sivuuttanut kaupassa kiihtyvää ärtymystä tuntien. (kaikkea perkuleen paskaa sitä inimisille ruoan nimellä saadaankin myydä terveyshömpötyksen piikkiin ja kiskurihinnoilla)

Kaikki mikä maistuu suussa, on vaarallista ja kiellettyä. Stana!!! Ostin paketin voita, ruisleipää, kilon siankylkeä, sokeria, kermatörpön sekä Presidenttiä pakan. Lisäksi reilun kilon tangon Kotivaran metwurstia hätävaraksi.
Siinä kaikki.

Meri tuoksuu, tästä on matkaa merelle vain noin 70 kilometriä ja olen vielä iki puolikilometriä merenpintaa ylempänäkin. Tuoksuu hyvältä. Suolaiselta.

Kiskaisen peltipailakan pörisemään. Tarkistan että kaikki seuraa mukana ja lähden tunnustellen laskeutumaan Gursabuncin suuntaan. Aurinko jää selän taakse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

JOUTSEN

JOUTSEN

Kasvoja vasten lämpimän tuulen leyhähdys.
Männyn tuoksu, ajan verkkaisa juoksu ja lumen kihinä.

Ensimmäinen vesipisaran tanssi osuu suoraan silmään.
Lisää tippumista harjoittelevia sulia tippoja, litimärkiä,
valuu pitkin kiiltävien puikkojen kärkiä.

Aamun ensisäteet taittuvat puikkojen huipuista
Kuvittelen äänettömän kilinän lisäkoristeeksi
kauniille warhaiskevään huomenelle.
Viherpeipon hirinä entää porstuan rapulle,
tavoittaa seisovan unisen haamun.

Kailotus virran mustan veden ääreltä,
kosken niskan päältä, kylmältä jäältä.

Pyörteisestä silmästä partaalle kavunnut Suuri Valkoinen,
oltuaan aloillaan, nousee jaloilleen,
ojentaa kaulaansa, kahmii siipispankoillaan ilmaa,
toitottaa loitommalla olevalle puolisolle,
asettuu uudelleen aloilleen.

En tiedä kauanko minä jaksan näkyä katsoa.
Jotenkin tuntuu että olen jo ilmaissut liikaa.

Kuitenkin näen tuolla, ylitse vuon, talvisessa myrskyssä
hurjina kiitävien tyrskyävien lumiryöppyjen takana,
valon pisteen pilkottavan.
Lienee kevät?

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

yheksän

Yykaakoonee-kuvakotkotus jatkuu.

Kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea), saameksi: Váravárpá.
Lisätietoja

LUMiVALKOiNEN AiViNAPAiTA

LUMiVALKOiNEN AiViNAPAiTA

Huomen tulee ja menee, vaeltelee pitkin ja poikin,
valtavin loikin - tekee sen mitä itse haluaa.
Maa on kaatumaisillaan syteen,
liki kaikki ovat varpaillaan savessa. Otsalla hiki.
Kummallinen aamu. Eriskummallinen.

Kävelen aavikkoa jäistä, olen tulossa omista häistä.
Valkoinen pumpulisade valuu takana,
ellei ole höyheniä, on pitsinen puhjennut untuvatyyny,
kenties sittenkin morsion riisuttu tylli tuulessa.

En näe kovin hyvin sillä silmäni on tiukasti sidottu,
mustilla paksuilla sukkahousuilla.
Terät kiepautettu nätiksi rusetiksi ympäri nielun.
Onni täyttää sielun ja pursuu yli rinnuksille.
Valkoinen aivinapaita - kaulukset auki lepattaa.

Minua oudosti naurattaa, olen onnellinen mies;
vasta vihitty ja kaikki hyvin.
Lupaa tiskaamiseen ei enää tarvitse kysyä,
nyt voin toimia omin päin.

Tumman syvän veden syöverit,
valkean, paksun hangen alla kiskovat ajatuksiani
ja kun saan lopulta pinnisteltyä itseni pinnalle
myrkytuuli repii ja raastaa yltäpäätä.
Kiskoo niin että minun on kynsin ja hampain pidettävä
siitä minkä minä luulen omakseni.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KOiRiiTTEN RUOKAA KUN HALLiTUS EKSYY

KOiRiiTTEN RUOKAA KUN HALLiTUS EKSYY

Alkuvuodesta, tammikuun puolivälissä mainitsin ohimennen jotain koiriitten ruu'ista. Siitä kuinka edesvastuuttomasti muutamat tunnetut, kovasti mainostetut tuotemerkit tuputtavat ja myyvät roskaa ruo'an nimellä, seurauksista välittämättä.

Tuolloin oli kyseessä Friskies ja siitä saadut ikävät kokemukset. Tuotemerkki käyttää sotkuissaan tyystin koiriitten luonnolliseen ravintoon kuulumattomia allergisoivia ainesosia tietoisesti, siis mielestäni suorastaan rikollisesti. Vehnä ja soija kun eivät ole ikuna olleet koirujen luontaista ravintoa.
Joka muuta väittää - puhuu pötyä. Prkl.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Oireettominen koirujeni rapsuttelu kiihtyi wiime syksynä niin että aloin tutkimaan asiaa perin ynnä pohjin. Kun kaikki epäilykset johtivat ravintoon, päädyin sitten lopulta vertaamaan ravintoainesisältöjä vs. oireet/allergiareaktiot.
Ja siitä sitten eineen vaihtoon ja testaukseen.

Löysin suomalaisen valmisteen Jahti & Vahti (toki mistään ei voi näköjään mennä enää valalle) jossa selkeästi ilmoitetaan ettei se sisällä nimenomaan allergisoivaa vehnää ja soijaa. Otin valmisteen käyttöön joulukuun alusta ja jo tammikuun, puolivälissä edellistä mainintaa kirjoittaessani rapsutus oli tyyntynyt selkeästi. Veriset haavaumat alkoivat umpeutua kun niitä ei kynsitty jatkuvasti auki.

Nyt, maaliskuun alussa, mitään merkkejä vaivasta ei ole havaittavissa, vain muutamia kutiamattomia rupiläikkiä, enää. Rapsutus on palannut koirumaiselle tasolle ja muutenkin otusten olemus on kohentunut.

Että tämmöinen ilouutinen tiedoksi kaikille koirujen kavereille. Kuivaeineen lisäksi syötin otuksille n. 30kg raakaa naudanlihaa ynnä siihen lisäksi luumassaa ja ydintä sekä poron reisiluita.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Asiaa tuntemattomanakin luulen että liikunnalla on hyvin suuri osuus siihen, miten nopeasti allergisoivat aineet poistuvat koirujen elimistöstä. Järki sanoo näin, en tiedä olenko oikealla tiellä. Mutta eipä liikunta koiruille koskaan tervanjuontia ole.

Sen verran törkeää rahastusta luontokappaleilla Friskies harrastaa että salvaa pitäisi koko firman johto ja osakkeen omistajat pakottaa syömään ainakin vuosi omia sörsseleitään.

EN SUOSiTTELE FRISKIES-tuotteita kenenkään ostoskoriin, koska koirut eikä muutkaan kotieläimet eivät voi eineitään nykymaailmassa valita. Ne syövät vain sitä mitä iniminen niille eteen lykkää.

Tämä tästä.

Tee ilmianto! - PAiNA NAPPiA!

Hiihtolomalla sitä saa iniminen vaikka mitä hullua päähänsä: Joku laskettelee ja hiihtelee alamäkeen ja siinä välissä ehtii keksiä sukset, lumen ja elakkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Pitää sitten itseään neropattina ja vaikka minä. Rukalla toissa viikolla joku pitkän huiskea häiskä hiihteli edessäni ja kuvitteli sekä väitti koko ajan olevansa pääministeri, oli kai lääke jäänyt aamulla ottamatta.

Annoin olla, vaikka kyllä minä pari kertaa korjasin että pääministeri laskettelee lööperiä Arkadianmäellä eikä täällä, mutta niin se vain Rukahovin ovella tämä löyhäpää sanoa paukautti:
"...ja minä olen sentään pääministeri!"

Siihen Rukan käkkäräpäinen kotimainen portsari:
"Cay dy geg, a dos i ffwcio dy gath i fyny'r pen ol!"

Minua ja seuralaistani nauratti. Eihän nyt oikea pääministeri keksi elaketta uusiksi, jokuhan sen täytyy sekopää olla. No - joskus kuulee tarinoita, että vauvat olisivat vaihtuneet synnytyslaitoksella. Että onhan se toisaalta mahdollista... Mikäpä siinä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kun vallanhimo saa vallan sairaassa mielessä, silloin on alettava pakkaamaan. Koko alkuvuoden olemme saaneet mediasta seurata kuinka epävakaasti humeettivesi loiskuu hallituksen päässä. Kansakunta on syöksymässä sotaakin pahempaan kurimukseen ja sosiopaatit leikittelevät koko heimon kustannuksella kumpi heistä on isompi paska.

Vaikuttaa, että Narkissos-tauti on se jolla suomalais-ugrilainen kansa tuhotaan viime peleissä. Ei auta TSoinin suosio, eikä vasemmiston opposiittiö vaikka kuinka ristiinkin nojaavat.
Ammattitaidottomuus näkyy ja tuntuu. Jo katse kameraan kertoo sen että pääluut on tehty ohuista tarpeista. Tyhmyys, itserakkaus suorastaan paistaa läpi.

Pian ollaan kaulaa myöten suossa josta on nouseminen. Hallitus ei uskalla kertoa todellisuutta jotta sitä päästäisiin yksissä tuumin ylös. Kansan pitää nähdä ja kokea kaikki kalliimman kautta. Itserakkaudella ja vallanhimolla ei ole määrää.

Normaalioloissa, siviilissä, nämä kaverit kirjoitettaisiin pakkohoitolain mukaisesti lepositeissä hourulaan, mutta politiikka on ainoa alue inhimillisyyden kentässä jossa kaikentyyppiset sairaudet, etupäässä päähän liittyvät saavat mellastaa vapaasti. Laskun maksaa kansa. Joskus verellä, joskus selviää rahalla.

Maailma on täynnä esimerkkejä kansakunnan joutumisesta mielisairaan uhreiksi. Bush, Hitler, Stalin, Franco, Mugabe, Tatcher... Lista on loputon ja piikki auki:
-
-
-

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Joku muukin, en vain minä, esitti taannoin epäilyksensä, että tämä uunituores elake-jutska sattaa olla vain peite jostakin paljon-paljon suuremmasta ongelmasta joka on piakkoin pakko julkaista.
Saapas näkee mitä kenkä tekee.

Tähän asti kallein virhe on se että, nämä kaksi hölösuuta toitottivat koko maailmalle Suomen velanoton tarpeen. Se jos mikä tulee maksamaan keskiluokkaisille veronmaksajille paljon.
Se on niin käsittämätön lapsus, että sellaista ei tee edes pieni torikauppias.

Ei typerimmistä typerinkään yrittäjä mene hölöttämään etukäteen lainan tarpeistaan rahoittajille. Siis kun on ehdoton pakko tiedossa. Ja antaa siten näille aikaa sopia lainan hinta etukäteen valmiiksi. Kortit paljastetaan vasta pöydässä.

Entä mikä on sitten näiden kahden tunarin vastuu? Poliittinen - eli yhtä kuin tuulen huuhtoma perse. Siinä kaikki. Kaiken muun maksaa kansa.

Tervetuloa yhä Absurdistaniin.
Obladii obladaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä FRISKIES-juttu riemastuneille!
........

piposta vedetty

Arvaan että kuva-aiheen nimi on sama kuin Runotorstaissa.

PiPOSTA VEDETTY

PiPOSTA VEDETTY

Ajatus oli piposta vedetty,
kertovat;
painottavat näkökulmiaan.
Vakavina katkerasti nauravien ihmisten edessä.

Hiihtopiposta kiskottu,
aivoitus kuin muka jalojen aate,
mutta jo syntyessään hätäpaska, ränstynyt rytö pelkkä.
Matkalla helwettiin. Vanveitikit.

Katso minne katsot - tee mitä teet.
Röhjö edessä, röykkiö sivulla, ryötä takana.
Perääntymistä ei ole,
kunniasta kiinni, ei yhteisestä edusta.
Sairaudesta. Mielenviasta.
Narkissos korjaa potin ja heimo kuihtuu sijoilleen.
kun säälii eikä virhettä lopettaa raski.

Torilla röyhkeä räyhää jyrkkiä sanoja - myrkkyä,
pöyhkeä äreä pää täynnä närää.
Puhe särähtää, värähtää - tärähtää, jyrähtää;
joku hermostunut kuulija hörähtää.
Pöydän alla lintu paskoo alleen ja pyrähtää.

Ei toimi-ei toimi! Mikään ei toimi. Sekään ei toimi.
Kusessa ollaan.

Rämä, tämä valmiiksi räjähtänyt harmaa rötiskö,
röntsällään sisäinen elämä, pahasti köntsällään.
Loppu näkyvissä. Häämöttää jo.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

ELÄMYKSiÄ iLMAiSEKSi - OSTAKAA!

ELÄMYKSiÄ iLMAiSEKSi - OSTAKAA!

Äärettömän selkosen takaa huohottava,
tasainen, lakkaamaton piinaava wiima
saa lahkeet lepattamaan ketaroissa
kuin fokkapurjeen parkassin keulassa;
aina siihen saakka kuni tuuli lopulta voittaa
ja purje lentää riekaleina riepujen taivaaseen.

Tämän elämyksen saa ilmaiseksi,
jos itse vain haluaa.

Ilman matkatoimistoa,
ilman näkymättömissä piileskeleviä välikäsiä.

Riittää kun viitsii siirtää wanhat luunsa Tunturi-Lappiin,
pysyvästi - talviasennolle - talviruokintapaikakseen.
Saattaa koillinen puhaltaa kolmekin viikkoa,
ilman laskua asiakkaalle,
omavastuuosuus on sillä vinkalla melko hyvä.

Tuimilla iskuilla sivaltelee,
lumiryöpyt polttavat ruoskan lailla ihoa pyyhkäistessään,
hiertävät kuin santapaperi.
Ei tarvitse naaraan ihonkuorintaan erikseen ryhtyä.
Kyllä kiertää veri poskissa.

Jotkut toki toivovat uutta ehompaa, parempaa tuulta,
mutta miten semmosta järjestät?

Kun entinenkin on jo kyllin hyvä.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

TUULEN SALAiSUUS

TUULEN SALAiSUUS

Sevää pitkin kierivän,
petäjän kupeesta varisseen kuoren aiheuttama ripinä
erottuu tuulenpuuskien välistä vaivattomasti
kaikista wanhoihin korviini kantautuvista,
muista puista johtuvista äänistä.

Onko sillä mitään väliä?
Ei ole mitään väliä, vastaan ja astun vastatuuleen.

En näe jären kipenettäkään pysähtyä hikisenä
tuuliselle jängälle miettimään että,
miksi täällä tuulee. Tulkoon jos haluaa...

Asiahan on aivan päivänselvä, wanha tuuli menee pois,
ja jostakin on tultava uutta tilalle samalla hopulla.
Siksi tuulee.

Jos tuulee liian sukkelaan, on puuska,
jos vitvetellen, rääseikön latvoja pitkin nuoleskellen,
on tyven tuokio tovin.

Wiluissani väsyneenä, yhä nelisen poronkusemaa,
on hikistä taivalta eteenpäin taitettavana
ja kun en kehtaisi - en edes syltäkään.
Antaisin vain kaiken olla siinä, mutta viluttaa.
Eikä koko jängässä yhtäkään tulipuuta.

Tule talvi ja ota minut kiitos.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

VALKKO POATZU

VALKKO POATZU

Kapusin skaidin päälle, molemmat joet mahtuivat näköpiiriini, sekä myös niiden takaa leviävät aavat aaltoilevat jängät. Aurinko oli ehtinyt jo ehtoon puolelle. Huomasin pari konkeloa ja läksin sivakoimaan niiden suuntaan vinottain verkalleen. Kenties sieltä olisi otettavissa honkapuuta tulipuiksi kohtuullisen etäisyyden päässä ajattelemastani yösijasta.

Lähestyessäni huomasin pienen riekkoparven juoksentelevan hangella edessäni tunturikoivikossa. Pysähdyin ja huitaisin muutaman oksan isommalla leukulla eroon emästään ja nakkelin koskemattomaan hankkeen niiden jälkivanaa liki. Sitten tökin varvuista aittaa kahta puolta oksia ja kaivoin vyöltäni puolentusinaa rihmaa ja asettelin ne sopivasti tolalleen.

Tyytyväisenä näkemääni, tein vajavaisen puolikkaan lappalaiskäännöstä ja läksin uudestaan sujumaan konkeloiden suuntaan. Kohdalle päästyäni huomasin että toinen niistä oli salaman vioittama ja toisen oli tuuli kääntänyt sille kaveriksi lysyyn. Molemmat nojasivat rytönä kolmanteen, lyhyeksi jääneeseen aihkiin.

Tamppasin sivakoilla lunta. Hivutin repun selästäni. Kaivoin Fiskarssin ja siirryin likemmä kopistelemaan kirveskannalla puita. Helähtelivät. Molemmat vinksallaan olevat kuulostivat sopivilta. Kun veistin lastua salaman kärvennyksestä, nokkaan pelmahti heti wäkevä tervaksen tuoksu. Vaikutti hyvinkin lupaavalta siis, vaikka tervaspuu ei maailman paras olekkaan rakotuleksi. Palaa liian hyvin. Happi loppuu.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vilkaisin ajankulua - hämärään olisi vielä ainakin kolme tuntia, tuumin; jos sukkelaan hoksaisin hyvän lumipaikan voisin ajatella tähän pysähtymistä yön seuduksi. Tuosta salaman vikuuttamasta konkelosta saisin neljällä leikkauksella viisi parimetristä pölkkyä yösyömmeksi. Mutta ei noita piru vie - kovin etäs viitsi lähteä kainalossa raijaamaan.

Käänsin ja suksin skaidin reunaa viistoon, tein täyden lappalaiskäännöksen ja laskin konkeloiden alapuolelle. Ja Lempo soikoon, kymmenkunta metriä alempana oli kontion kivi, särmäinen johon skaidin yli pyyhkäisevä koillinen oli kokotalven puhaltanut ja tuonut lunta ties mistä kaukaa Jäämereltä. Joka tapauksessa kiven lounainen syrjä oli melkopuhdas ja sen kahta puolta kohosivat mahtavat kinosvallit liki miehen korkuisina. Kovina ja jämäköinä. Kuin muotoilua odottaen.

Kun vilkaisin yläkertaan, arvelin konkelon ylettyvän liki main kinoksen kupeeseen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kamusin sivakoilleni ja kiipesin takaisin repulle. Sen päälle nakkasin parkani ja päästin lumikengät kantamuksestani vapaalle jalalle mutta vangitsin samantien jalkaan. Otin kirveen, paarustin konkelolle ja aloin valmistaa sitä wiimeiselle matkalle. Terä haukkasi yhtä ahneesti tervakselle tuoksuvaa puuta kuin politikat verovaroja.

Tunnin huhkinnalla olin saanut homman läpi. Viisi oiwallista tulipölkkyä oli pätkitty irti toisistaan, kiskottu tulipaikan liki, kinoksen päälle odottamaan.

Kaivoin repun sivutaskusta omalääkärin määräämää, terveyttä edistävää paloviinaa ja otin suullisen taikka pari, nakkasin viilekkeet pykälään ja siirryin tulipaikalle.

Ensimmäiseksi veistin sytykkeet ja muutaman klapin ynnä iskin tulen. Sitten asetin alakertani taljalle ja kaivoin niestasäkin ja palastelin pahimman hiukan Hiien taakse.
Oiostelin jäsenyyksiä, nousin ja nakkasin muutaman klapin nuotioon ja aloin leukulla vestämään ja sievistelemään kinosta mieleisekseni.

Samaan syssyyn kurkotin tulipöllit ja vestelin kirveellä kyljet lastuille. Löin tuoreesta koivusta katkotut "pojat" alapuun kahta puolta pystyyn, koska perkkapuun vastakappaletta ei ollut lähistöllä. Sitten "tulkuset", myös ne tuoresta puuta, vielä toinen pölkky päälle. Lopuksi sytyttelin rakotulen. Nakkasin kynsipuun koko revohkan eteen ja aloin olemaan. Aloin käydä kodiksi tähän jänkään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vielä oli toista tuntia hämärään, joten nakkasin kaatamani pitkän rangan kinokselta toiselle ja sidoin laavukankaan siihen. Nostin repun kankaan alle ja levitin toisenkin taljan auki ja aloin valmistautua kahven keittoon. Johan tässä oli hosuttukin parituntinen lähes suuna päänä.

Ajattelin että käväisen katsomassa surmarihmatkin vielä ennen lopullista aloilleen asettumista. Tiedä vaikka moukan tuurilla...

Kahvi oli valmistumassa, rakotuli paloi hyvin, maassa oli rauha ja inimisillä oli hyvä tahto kun muita ei kuulunut olevan lähimainkaan.

Mikäpä siinä oli kellistyä "työljille" katselemaan "àdjagaksia", valveunia kun ei ollut minnekään erikoisempaa hoppua. Kenties sitä päiväunissaan saattaisi kohtada haaveidensa ja unelmiensa prinsessan. No jos ei ihan prinsessaa niin vaikka sen lumotun Valkoisen Peuran joka tulisi ja antautuisi samoille taljoille loikomaan. Jos sattumoisin ovat jompi tai kumpi ylipäänsä tässä jängässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

ODOTUS

ODOTUS

Riivaavan pitkä - piinaavan kihertävä odotus,
kuin loputon ja määrätön - ajaton ikuisuus...

...päättymätön matka avaruuden toiselta reunalta,
kestää ikuisuuden.
Väliin yhteys laantuu niin, ettei tunteihin mitään.

Taivaanpiirin toisella puolla hikoillaan, hermoillaan,
kävellään ylt'ympäriinsä lattiaa.
Purekellaan kynsiä,
pyöritetään hiuksia sormen ympäri ja toivotaan,
että edes ajatukset liikkuisivat kosmisen ajan halki,
olisivat yhteydessä vaikkei ääntä ja kuvaa ole.

Odotetaan, lyhdyn lasi puhdistettu,
vohla teurastettuna, muhimassa padassa.
Henkinen lataus täydet sata ja päälle.

Mutta ei,
edes pieni merkki, pieni signaali, että ollaan tulossa,
matkalla ollaan. Tullaan. Kohinalla ja tohinalla.
Sitä ei kuulu.

Ei kuulu ihanaa, hunajaista, teknistä ääntä,
joka piirtää silmien sulkeutuessa verkkokalvoille
kuvan olevaisesta, suloisesta tuoksuvasta läsnäolosta.
Siitä jota odotetaan.

On vain lähestyvä tumma keskiyön huoma,
vajavainen kuu, hajalleen nakatut tähdet kannella.
Ne tietävät, mutt'eivät puhu - ei puhahda.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

kakskytkaks

Yykaakoonee-kuvakotkotus jatkuu.

Kultapiisku (Solidago virgaurea)
Tehokas munuaisrohto: LiSÄTiETOJA

Tässä isompi kuva. Palaa nuolella!

PiTKiN VALKOiSTA AALTOiLEVAA SELKÄÄ

PiTKiN VALKOiSTA AALTOiLEVAA SELKÄÄ

Aavemainen, äänetön,
kaiken sisäänsä kietova huuru valuu kallasta pitkin.

Pujahtaa niemen kärjestä jään päälle.

Tunnustellen liruu muutama haparoiva sakara,
joku näkee siinä lonkeron, toinen haaran - arka vaaran.
Muuan pehmeän usvan ja yksi jopa hapuilevan tuskan.

Tovin päästä vyöryy uhkaava massa jo hiljalleen
pitkin valkoista aaltoilevaa selkää,
peittää kultaisen kehrän auervaippaan.

Tai viittaan, verhoon, levättiin - halattiin,
kaikkeen minkä katsojan silmä näkee kun sulkee ne.

Kireässä pakkasessa sitä luulisi äkkipäätään väkeväksi
vaikka sen onkin hyytävän kylmää kosteaa ilmaa,
pilvi joka tekee mahalaskun
ja kietoo elämän sumuhuntuun

Jos pelkää,
nyt on wiimeinen hetki tehdä retki suojaan,
ottaa yhteys luojaan.
Laittaa kädet ja jalat ristiin ja rukoilla.

Oksa merkiksi taittaa
ja vaihtaa vaippaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA ystävääsi runolla!

KAiKKi HYViN - Ei SiiNÄ MiTTÄÄ

KAiKKi HYViN - Ei SiiNÄ MiTTÄÄ

Jos ei ole mistä ottaa, niin olot ei siitään kummene olipa loma tai lama. Kieltämättä liikehdintää ja kuhinaa elakelaisuraa harkitsevien keskuudessa hallituksen hanke aiheuttaa. Kolmikannan 1/3-osa on jo vetänyt herneen nokkaansa.

Kyllä sitä herkempikin iniminen käsittää että joku hallitus tahi tiktatoora pitää heimolla olla hegenonian avaimia helistelemään, mutta ei sitä edes luonnonlaissa ole määritelty että niitä killuttelemaan on valittava vallanhimoon läkähtyneet tohelot.
Ja luonnonlaki sentään on laki wanhimmista päästä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Meillä tiedemiespiireissä sanotaan että luonnonlakien mukaan epäonnistuneet yleensä syödään lopputulemana. Tämä inimisen poikkeuksellinen etusormi-peukalo-ote - yhdistettynä ilmaisuun äänihuulten avulla; on tehnyt inimisimettäjästä sikälikkin poikkeavan, että kaiken erinomaisuutensa hintana iniminen joutuu kantamaan inhimillisyyden taakkaa.

Minä en syö. En pidä politikkojen niljakkuudesta, vaikkakaan selkäranka ei ole haittana. Pidäytyn näissä vaatimattomissa niestoissa mitä reviiriltä saa.

Inhimillisyys, jota yleensä pidetään siunauksena ja onnena, on kuitenkin kaksipäinen hirviö. Hyvä inhimillisyys antaa, suvaitsee sijan ja tilan inhimillisyyden huonoille puolille: rikoksille, vallanhimolle, ahneudelle, välinpitämättömyydelle, valheelle, ym. puistattaville asioille. Huono inhimillisyys repii, riipii, raastaa irti kainen minkä vain sairas mieli humeetissaan keksii.
Hae Googlella "sosiopaatti" ja katso tunnistatko vallanpitäjäsi.

Eikä tilanne korjannu muuten kuin että inhimillsen elämän kehitys, erehdys korjataan. Sitä taas iniminen populaationa ei kykene tekemään. Se on tavallaan nähty että ei pysty. Emme ole sopuleita, olemme marsuja.

Mustakaapujen Jeesus sitä yritti, paljon pienemmälle sakille kuin mitä nyt ja lopputuloksena oli hengenlähtö ja siitä alkanut verinen kierre jota teurastusta jatkettiin ensin brutaalisti, kauneusarvoja korostamatta, vuosisatoja. Sittemmin teurastusta on jatkettu aina näihin päiviin saakka, inhimillisemmin, pelkästään henkisesti.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nyt näyttää että limiitit, pelivarat ovat kavenneet lähes olemattomiin. Karsintakierros on menossa. Paradoksaalisesti sairaat oksat karsivat terveitä. Mieleltään sairaat yrittävät parantaa terveitä.

Olen pahoillani että erehdyin johtopäätöksissäni taannoin, heh, nouhätä, mutta vain itselleni. Kirjoitin joskus aikaa sitten, taisi olla ennen Talvisotaa, että tämä meno ei kestä kuin enintään tämän vuosisadan puoliväliin.

Näyttää että erehdyin, mikä on valitettavaa itsetunnon kannalta, mutta on ehkä hyvä jos jälkeläiset pääsevät aloittamaan puhtaalta pöydältä. Jos osaavat.

Tee ilmianto! - PAiNA NAPPiA!

Hyvin runsaasti näyttää siltä että €uroopalaisen Neuvostoliiton kaatuminen alkaa Irlannista tai vaihtoehtoisesti Itä-€U:sta ja sen rahoittajasta Itävallasta, jonka BKT:sta noin 60% on velkana niille. Syksystä tulee vilkas kaatumisuutisten suhteen. Eikä Suomi siltä nykyhallituksen voimin välty.

Ei-ei! Tämä ei ole moite, vain pelkkä käsitys asiasta. Ei minulla ole heittää ketään parempaakaan peliin. Tuskin kellänsä. Rikkiviisautta ja knapsuilua esiintyy.

Yksinkertaisesti. Tätä tilannetta ei ole harjoiteltu missään skennaariossa. KOSKA. Tällaisen tilanteen ei uskonut kukaan politikka ikinä tapahtuvan. Kävelevä Kataistrofi wiimeisenä. Velkaa pidetiin lääkkeenä velkaan???

Kaikki jotka puhuivat kulutuksen (velanoton) hillinnästä naurettiin suohon.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tulossa on tulos jossa pers'aukiset velattomat ovat ensimmäistä kertaa elämänsä aikana onnellisuusmittarissa ykkösinä. Mikä on tietysti, inhimillisesti katsottuna oikein.

Tervetuloa ja -menoa Absurdistaniin!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Pukkaa NOUHÄTÄ, KAiKKi HYViN-juttu huolestuneille
........

murtumia

En minä halua parantaa maailmaa enkä sitä opettaa. Ei minulla ole siihen kykyä eikä edellytyksiä. On vain kuvani ja sanani – ja että näen saman minkä silmäni näkevät! Harmaasusi

MURTUMiA

MURTUMiA

Pysähdyn mutkittelevan, hyytyneen kymin partaalle,
aurinko tuijaa silmään, puijaa riisumaan reuhkaa,
esittämään leuhkaa paukkuvassa pakkasessa.
En ala, mutta pujotan nokilasit läppien alle.

Mielen vetää hartaalle kun ryhdyn laskemaan
kiteiden heijastuksia yksitellen. Paljon. Monta. Usea...

Jossakin viidentoista miljoonan kohdalla,
ehkä vähän päälle - tuijaan tiiviisti jäälle.
Riuttalintu sekottaa.
Se lentää lekottaa, tämä sama korppi pahalainen,
mikä runoissa muissa ronkkuu puissa,
nyt vuopajasta, juoksun poikki.

Juuri sitä paikkaa kohti jossa jussi pohti
tohtiiko tuosta mennä,
Empi ja empi, loikki. Lempi voitti.

Jotain tehdäkseni lasken korvani hangen pintaan;
kuulen paksun lumen alta lirinää.

Luulen että se näissä olosuhteissa:
tyven, hiiskumaton ilma,
kaksikymmentäviisi pakkasta,
törmällä pystysuoraan tupruttava tiilipiisi,
on vettä eikä viiniä.
Railon murtumissa.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

ELÄMÄN KEVÄT

ELÄMÄN KEVÄT

Kevät alkaa sunnuntaina - tiedän,
ehtoolla, auringonlaskun aikaan
kun kultainen kehrä on liki lännessä lähes.
Ruskona isiemme mailla.

Minulle uskona uudesta.
Kajeena tulevaisuudesta, ihanuudesta, valoisuudesta.
Pehmeänä, kaukana elämän synkästä hämärästä.

Siksi piinaavan odotuksen siedän,
nämä muutamat päivät kestän, estän ikävän häivät,
jotka viimeksi kytemään jäivät.

Niin kauan, pieni ikuisuus on siitä jo aikaa,
mut' alati kaipaan auvoista, ihanaa kevään taikaa.

Herään jo varhain,
suden hetkellä aamun sarastukseen,
raottaessa koin vasta kaihtimensa lomaa,
vilauttain näkyä lumottua somaa.

Havahdun joutuin täyteen terään.
Kavahdun ylös, kerään itseni kasaan,
kasaan vuoteeni ja käyn ovesta.

Ulkona ulvahdan aamupakkaselle muodon vuoksi,
se kumpuaa syvältä povesta - täydestä rinnasta.
En luopuisi tunteesta mistään hinnasta.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!