MUNA

MUNA

Tundran sydämestä valuu kevättä,
noro lirisee sammaleisten pounujen välistä uralle;
somerikko pitää sille ominaista ääntä,
ei ihka ihan helinää,
mutta pitkin romanttisin hampain niinkin voisi sanoa.

Onhan se kuitenkin yksi sielua koskettavimmista,
mitä talvenjälkisiin lupauksiin kuuluu;
juoksevan veden ääni -
oli se sitten lirinää, lorinaa, kohinaa tai jyrinää.

Sammaleisen pounun poskella valkoinen kivi,
mikä sen tuohon on saattanut -
pakkunutku renkaan alta kivien limistä;
no kaunis muoto - otan talteen -,
josko tuo siitä vielä kasvaisi hyvässä huostassa.

Muna - se onkin suippopää linnun muna,
orpo yksinäinen surullinen maailman muna,
ilman että ympäristössä ketään säksättämässä
sille omistajuuttaan.

Ei mitään pesään viittaavaa;
korsia, pehmikkeitä, syvennystä
tai vähäpätöä painaumaa edes.

Pelkkä kylmä vaalea hylätty ohutpilkullinen muna.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EXPONENTiA

EXPONENTiA

Taika tulee,
se leijuu kuin äänetön ääni kuulimen äärirajoilla,
ei kuulu lain -
sen vain tajuaa jossain,
lähinnä kai tuntemattoman olemattoman sfääreissä;
sielläkin pelkkänä nuotittomana säveleenä.

Topos muuttuu joka heräyksellä,
erilainen erottuu - pistää oitis näkimiin
kun hammasrapsutin on ensinnä -
ensitöikseen karistellut unihiekan ripsistä.

Uksen raosta ulos tukittu haistin aistii lupauksen,
mahdollisuuden jostain suuresta kauneudesta
tulevaisuuden sietämättömässä odotuksessa
joka on - luvalla sanoen - suorastaan sietämätöntä.

Että näin nyt kuitenkin;
se on vaatinut kannannaisen takan luotteita,
kourakaupalla - useita pivollisia oivia soivia sanoja -,
ne toinen toisensa perään
ja liimattuna niin näkymättömällä musteella
ettei niitä niitä rikki saa lukemalla.

Taika tulee,
se leijuu kuin äänetön ääni kuulimen äärirajoilla,
ei kuulu lain... vain tuntuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOSKETUS

KOSKETUS

Laheus,
se joka tulee iholle - koskettaa hereästi,
suutelee ahavan ruskistamaa poskea -
ei kutita untuvaisen lailla tahi niittuvillan;
se tulee suolaisen veden päältä vakavana.

Ankarana vyöryvänä massana se tulee,
tursuu sarastavan huomenen päälle,
värittää sen kaikella harmaudellaan;
mutta lempeästi - niin lempeästi,
vaikkei keikkuen ja tanssien
kuten kesäinen auerpieru -
varjon oloisena häivähdyksenä.

Tämän kyllä erottaa jo kosketuksesta,
keijun muiskun sijaan tuiskaus tiskirättiä;
ei kuitenkaan pahalla silmällä
vaan kuten rakastava akka luutuuksella -
joskus ukkoaan tiskipöydän saloihin opastaessaan -,
saattaa ohjata kiivastuksensa ilmaisemiseksi.

Nöyränä on taivuttava sumu vastaanottamaan,
mahda sille ei mitään - kukaan -,
pois sitä ei voi käskeä minkään maan pääministeri.

Sen pehmeydestä löytyy kauneuden siemen;
kyllä löytyy jos oikein hakee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ERUNOiLiJA

ERUNOiLiJA

Puuskat nousevat ja laskevat,
syntyvät myrskyn lailla - kuten kuolevatkin;
äityvät hirmumyrskyiksi suhteellisen harvoin,
vaikkei niillä kai ole mitään suhteellisuuden tajua.

Kuten ei useimmilla muillakaan inhimillisillä,
mitä nyt yleensä tuollaisen suhtautumiseen tulee
ja inhimillittömiltä sitä ei edes edellytetä,
vaikka niillä se asia näyttää olevan ihan "oolrait".

Tuulen laantumisen odottaminen on jotain sellaista;
synnyttää äkillisiä puuskia,
milloin mihinkin olisi tarvetta mennä tai toimia,
mutta kun tuo tuuli.

Vaikka tässä ei ollakkaan muuta pätevämpää
kuin hätäisesti jostain "kuuskytluvun tapetista"
juuri ja juuri ehkä erottuva erunoilija,
niin silti noita sanapuuskia yhä piisaa;
yltyvät väkevimmissä puhalluksissa toisinaan,
toisinaan jopa peräti haltioitumiseksi.

No - siitä taas ei ole kovin suuri harppaus yliseen
tahi aliseen - riippuen tietysti siitä
kumpaan olisi ensisijaisesti asiaa.

Ankarat luotteet sen yleensä ratkaisevat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LENTÄMiSEN SUURi ZEN

LENTÄMiSEN SUURi ZEN

On se vaan tunne - suorastaan haltioitunut
kun käännöksissään sujuvaliikkeisiä,
eikäpä kieputuksissakaan mitään noviiseja nuo kihut;
taituroivat ilmassa kaikki lemmenleikkien koukerot.

Suorastaan hurvitonta riemua voi niistä aistia,
kenenkään rajoittamatonta hillittömyyttä;
elävät elämää kaikella sillä vapaudella
mikä niiden resursseista löytyy.

Ihmisotuksena -
ikuisen kateellisena lentokyvyttömänä
on vain tyydyttävä seuraaman iloittelua,
vakka joskus aikoinaan - jo vuosia sitten,
tunturissa asuessani päädyin niitä seurattuani
hyvinkin ankeaan lopputulokseen.

Perussyy ihmisen lentokyvyttömyyteen on rohkeus;
sen täydellinen puute lentämisen suhteen,
tyyten täydellinen.

Nimittäin jos ihmisotuksella olisi rohkeus heittää
kaikki ajattelemisen arvoinen pois mielestään
ja vain heittäytyä siivilleen
ja käydä viistämään kiviä hipoen pitkin viettävää kurua,
niin eipä siitä suurta surua tulisi jos jotain menisikin
tähtäyksessä pieleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VASTATUULEEN

VASTATUULEEN

Jatkuva tuuli väsyttää,
äkkinäinen tottumaton saattaa kyllästyä helposti
ja  päätyy moittimaan olosuhdetta ärtyneenä;
no ei se auta mitenkään viihtyvyyteen.

Mahdoton on mahdotonta,
tuulen sammuttamiseen ei ihmiseläimen viisaus piisaa;
onhan se nähty, monasti ei edes tulen,
joka sentään saattaa olla ihan omaa tuotosta.

Jatkuvaan puhallukseen on vain totuttava,
muuta mahdollisuutta ei ole;
hyväksyttävä tosiasia totena - ylivoimaisuutena -,
asiana johon ei voi vaikuttaa.

Ei se sen kummempaa ole,
ihmisotuksen vastukseksi on keksitty muutakin
kaikenlaista kivaa joka ei osu mukavuusalueelle;
sama konstihan se niissäkin toimii.

Samoilla näkökulmilla joutuu ottamaan vastaan
kaikensorttista sälää jos meinaa elää
ja sillä siisti.

Murehtimalla tuulta joutuu pysyttelemään sisällä
ja silloin jää paljon upeaa näkemättä;
siksi rohkenen suosittaa väkevää vastatuulta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

REAKTiOiTA

REAKTiOiTA

Tässä taannoin - yöttömässä -,
sorsalintujahdista tullessani yömyöhään,
kotiinhipsimisreittini osui siinä aatoksissani astuen
sattumoisin luutarhan ohi tai vieri;
miten sen kukin kuvaa.

Joka tapauksessa;
olin aistivinani vienon kadaveriinin tuoksun,
sellaisen hienotunteisen - virallisen oloisen,
joka asiaan kuuluukin elämän lakien mukaan.

Silti lempohinen jotenkin hytkähyttää,
sillä lienee kai jotain tekemistä muinaisuudesta
perityn pakokauhureaktion kera;
hieman samaan tapaan kuin käärmeen kavahtaminen.

Enpä osaa näin jälkilöylyyn arvuuttaa
oliko tuo taannoinen umpeenluojien huonoa työtä
vai kuuluuko se vain asiaan.

Joka tapauksessa kiireettömyys,
oikeastaan ajan seisahtuvuus huokuu alati
siitä ohikulkeissa - tuoksua ei aina aisti;
kenties silläkin on joku tietynlainen merkityksensä
tässä maailmassa.

Että kiireettömyyden auvoisen sarastuksen aistii.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

RAATO

RAATO

Ruumiinvalvojaiset heleässä yöttömässä yössä;
valasrievun jäänteet lojuvat rantalouhikossa,
merellinen vaellus on päättynyt tappoon.

Kaikki se mitä Ahab ei ole katsonut tarpeelliseksi,
talteen otettavaksi tai rahastettavaksi,
on kipattu pyhän luomuvaihtoehdon nimissä
lempeästi partaan yli merikierrätykseen.

Äkikseltään sitä kyllä näin maallikkona luulisi
noinkin tuoreella valaanraadolla,
etenkin näin kevään kiihkeimmässä vaiheessa,
olevan isompaakin kysyntää ja tarvetta.

Mutta niinpä vaan luulo vaihtuu todeksi;
varmaan siipiniekat vain lihan kypsymistä odottavat
ja sitä kuni odööri on riittävän tuikea,
sellainen ettei sitä kertakaikkiaan voi vastustaa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä,
jotta vainajan vetovoimatekijät puuttuvat -
ehken voisi kai sanoa näin -,
ei ole vielä tarpeeksi lämmintä että bakteeritoimi
käynnistyisi tuossa hylätyksi tuomitussa suolessa.

Inhimillisen toiminnan koko raadollisuuden
kokee parhaassa mitassa tällaisella raadolla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

POTENSSiiN YHDEKSÄN

POTENSSiiN YHDEKSÄN

Hötkyilevä lammas tiellä
ja sata sen siskoa vaanimassa tuonnempana;
eipä sitä osaa mennä hätistämään,
se kuuluu tämän maiseman atmosfääriin
kuin sika limppuun.

Eikä siksikään,
että joskus se saattaa äityä jurottamaan,
lyö jalkaa kamaraan sekä sylkee,
jos sitä kovin ääniukaaseilla ahdistaa.

Lampailla niin kuin poroillakin
etenkin päässä olevat älysolut
ovat niin heikosti kiinni toisissaan,
että niillä on mahdollisuus kääntyä poikkiteloin
ja silloin mahdoton siirtyy potenssiin yhdeksän;
itsesuojeluvaisto katoaa tyyten.

Ounastelu tilanteen ratkaisemiseksi ei onnistu,
vaan pysähtyy niille sijoilleen -
lampaan päässä ei vain riitä kapasiteetti;
eikä leppoisan lomalaisen osalta -
sen jolla minuuttipeliin sovitettu hoppu aasta beehen.

Yleensä hänkin - lampaan tapaan -
käy uhmaamaan yhteisen luomakunnan
yhteisiä järjestyssääntöjä tovin vartuttuaan kovin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KYTTÄYS

KYTTÄYS

Meri - suolavesi - millä nimellä sitä kukin kutsuu;
se on sisämaan asujalle kumma käsitekapine,
tulee aina satunnaisesti mieleen,
saattaa mennä viikkokausia - vuosikausia jopa,
ettei se pukahdakaan

Ja merenrannan ihmiselle,
sille se on kiinteä osa elämää,
halusipa tuo tahi ei.

Sen sijaan maahan se -
siis ihan sananmukaisesti sisämaiselle -
on se ensisijainen elementti - merestä viis;
se tulee esiin vain sivujuonteissa sivuhuomautuksina,
jos yleensä on tullakseen.

Nämä kyttäyskeikat ovat mukavia,
näissä on aina roppakaupalla tilaa tuon tapaiselle
kun on suoritettava salapoliisin työtä
jonkun merikokon tahi muun siipiepelin elämästä;
hieman samaan tyyliin kuin yksityisetsivällä
joka varjostaa jotain epäiltyä.

Joskus tässä tuntee itsensä tirkistelijäksi
kun yrittää saada vilauksen siitä
minkä väriset höyhenet merikokon pyrstön alla on.
Mutta eipä tuo siitä mahda itse välittää lain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PiTSiÄ

PiTSiÄ

Sarastus hyväilee näitä kaukaisia rantoja;
Ultima Thule ei voi olla enää kaukana,
vesirajaan matkaa ehkä kymmenisen metriä
ja yhä likenee -
vuoksi pukkaa sitä vielä tuostaan parisen tuntia.

Maailma loppuu meri-ilmaan;
autius ottaa vallan - jatkaa näkymättömiin,
loputtomiin saakka eetosta kantaen,
ehken joissain tapauksissa kynnen verran siitäkin yli.

Kukaan ei ole näin aamutuimaan siitä todennut muuta;
päivällähän se olisikin jo myöhäistä,
keskipäivän kontrastit kun ovat liian kovia
kaikelle pehmoisen kauneuden näkemisille.

Ihminen saattaa olla runo henkiseltä varreltaan;
sielua asuttaa vain kauneuden kuorruttama hämärä
ja runonomaiset pitsireunukset,
mutta yöttömän keskisen päivän ankaraan kovuuteen
sekään ei tepsi.

Kovimman valon hetkellä nuokutaan;
eetokset eivät kumpua ilmi poimittavaksi,
mököttävät tyyssijoissaan -
pieluksillaan uusien sanojen syleissä -
kukin kultaista tuntiaan vartoen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiiPiN UURiA

HiiPiN UURiA

Kertakaikkiaan - täytynee tunnustaa -,
sieluun yritti luikerrella musta kärmes;
epäilyksen mato, tahi mikä pirulainen lieneneekään...

Tuli nääs eilennä mieleen lintuja vahdatessa se,
mikä tuli joskus taannoin mieleen Sulaojalla,
samoin lintuja vahdatessa silloin aikoinaan.

Nimittäin kylän- ja naistenmies Hiipin Uuria se
jo aikoinaan tiesi sanoa valokuvien otostamisesta
hyvin zeniläisen näkemyksen:
"Hyvä valokuvaaja ei ole se joka ei tee virheitä,
vaan se joka ei tee samaa virhettä toista kertaa."

Lienee tuo Uuria ollut myös runo ja velho samalla
kun into- eli myrrysmies muutenkin.

Eilen ääntä oli maailma täpötäynnäns',
silti ensimmäistäkään otusta ei otosetäisyydellä,
niin tulipa siinä vartoilessa mieleen se Uuria
ja että no nih - enpä olekaan "hyvä kuvaaja";
tapahtumattomuudesta päätellen tässä on nyt virhe,
täytynee jättää toinen kerta pois tältä apajalta
jotta olisin taas "hyvä kuvaaja".

Kyllä elämä on sitten riemastuttavan suolaista,
ja hyvinhän se tällä konstilla sielun ytimeen osuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SELVÄ PELi

SELVÄ PELi

Riinpiissiläisyys on pääsemässä niskan päälle,
siellä tällä jo havaittavissa orastavia länttejä,
toki haileita,
mutta selvästi kulosta erottuvia elämän lupauksia;
väkevästi mullan seasta esiinpistäviä piippoja.

Eikäpähän tuota tarvinne isosti arvuutella -
lopputulosta - kuin myöskään aprikoida,
ihan näyttää normaalilta;
kiihkeärytminen Aktisen hysterian kesä on aluillaan.

Jatkaa tuohon päästyään sataen ja paistaen,
väliin tuullen, väliin tyventyen;
kaikki tyylit on ennalta tiedossa,
vain esiintymisjärjestystä arvuutellaan,
kukin tahollaan,
jokahinen omalla tavallaan,
mutta yleensä se iltaan mennessä selkenee.

Loppu onkin sitten syksyyn laskettelua,
ennen kuin ehtii hätäisestikään kissaa sanoa;
kaikki kukkii nopeasti,
hopuimmat ovat jo osansa suorittaneet
ja siirtyvät lataamaan voimaa juureensa -
seuraavaa ponnistusta varten.

Matkalipussa Odotettavissaan on jotain järkeä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LAKi

LAKi

Kyllähän se tämmöisenä päivänä kelpaa,
koko vuonon ranta on yhtä hulinaa - vilskettä jo
ennen kuin on ehtinyt eilisestä herätyksestä uupua
ja uuteen vaipua.

Kaikkialla kiimitään,
keskeytymätöntä kolmivuoroa käyvät elämänkellot,
ei mitään häpyä,
selkään noustaan siellä missä pienikin tilaisuus.

Oikeastaan väkevän kiihkon näkee helposti
jos vain viitsii hetkenkin pysähtyä katsomaan,
tulenpalava wimma on kaikilla eläväisillä silmissään
tuossa hurmaavassa tuoksinassa.

Edes saalistajien röyhkeä tilanteen hyväksikäyttö
ei saa itsesuojeluvaistoa päälle;
siinä kaprakassa toteutetaan vain elämän lakia:
"Jatka sukua ja lisäänny."

Monia ihmiseläimiä mokoma raakuus pöyristyttää
ja herkimmät syöntyvät kärsimään itsessään
kaikki tiimellyksessä näkemänsä draamat
kun ajattelevat inhimillisyyden pakkomielteessään
tuota luonnonlain karua ja oneaa toteutumista.

Elämää se vain on - toiselle loppu - toiselle jatko.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ARKA RUTi

ARKA RUTi

Ehken voisi jo sanoa jotta
sen verran kesä on alullaan
että sateenvarjon kera pitää väistellä pisaroita,
tulevat rohkeasti iholle.

Muuten erinomaisen kuivaa,
oikein himokulottajan unelma - rutikuiva -
kuin ruutia joka tulehtuu pienimmästäkin kipenestä;
silmäniskua lie syytä varoa tätä ihastellessaan,
ettei koko tundra syty.

Nyt ei parane tulella leikkiä;
onkohan milloinkaan - paitsi kakarariiviönä joskus
kun silmänkääntäjäfakiiri oli ollut muka nielevinään
ja sitten me palavilla tulitikuilla samaa tekevinään.

No se leikki loppui kun sarka paloi,
koirankaulanen hirsilatokin sen laidalta,
sen sisältä ylivuotiset kuoritut keksinvarsinäreet
ja ferkussonni,
sitten tietenkin naapurin isännän päreet vielä.

Hyvä tekee märkävesi janoavalle rantamaalle,
ehtii kastella ohimennessään ruohon juuria
ja kaikkea muuta frouan syksyllä maahan kätkemää;
vesi kun ei hopultaan jouda kovin pitkään
seisomaan lammikossa sannikossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS

ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS

Kaikki mikä näyttää joltain;
polulla, tienposkessa, pounulla, nyppylällä, kivellä -
ylipäänsä missä tahansa - jossa tuo ovelus ikinä vaan
keksiikään näyttää muulta - tai ei näyttää miltään.

Se on taatusti piekana;
lempo joka hyppää täpärästi viime hetkellä siivilleen,
liihottelee pois ja se on siinä - nou otos.

Kolmenkymmenen kilometrin matkalla
tuo peijjooni päihittää kahdeksan-nolla otostelijan.
ei kahta puhetta - koettu on - ärsyttää.

Sillä ei ole erityisemmin merkitystä -
eikä sellaista edes pidä näköjään aprikoitaman -,
että miten sen otoksen saisi;
olipa asianharrastaja sitten missä-, miten-,
tai millä kurin omalla tahollaan.

Ei mitenkään - se on piekana;
vaikka liikkuisi tuon matkan intensiivisesti tarkaten,
käsi koko ajan kameran näpyllä lojuen - ei, ei ja ei.

Vain tilastotieteellinen zen pelastaa;
Heikäläisistäkin löytyy aina joku tolvana tai ääliö
joka ei kammoa ihmistä ja sen keksintöjä,
katselee vaan äimänkäkenä kiveltä kummajaista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

COLA BALADiN

COLA BALADiN

Päivästä näyttää tulevan hulppea -
sävähdyttävän upea -,
ei häivääkään edes pilven riekaleista;
jos olivat - menivät.

Tässä jossain vuonon rannalla ennen sian pierasua,
ajankuluavustaja suoltaa NRK-jatsimussiikkia;
makiaa hytkettä,
koipi napsuttaa kumimattoon - tunnelma on uninen,
niin kuin aina kyttäyskeikalla.

Vaan kun on niin kutkuttava tilanne,
sattumalta takakäteen silmäillessä äkkäisty pesä,
pesue sekä jalosukuinen pariskunta;
muuta en ilmineeraa.

Sanoja lipuu tuulilasin pintaa mitäänsaamattomina,
eivät osaa kiinnittyä,
joko pää tahi toinen on eripuraa eriparia.

Apukuljettajan penkillä lojuva paperipussi raottuu.
pukkaa kuin kiusallaan viikinkikinkulla vuoratun
voileivän tuoksun leijumaan odotustilaan.

Cola Baladinin kruunukorkki murtuu.
Sanat kuihtuvat kauhtuneiksi valjuiksi;
hyppysten ujuttautuessa pussiin häipyvät lasilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TAiTTUVA

TAiTTUVA

Nämät värit alkavat olla sitä luokkaa,
eritoten ihanaiset lahean sävyt,
nuo jumalaisen hereät, koskettavat,
että noustava on ennen ylösnousua;
jo hieman ennen kuin siltä tuntuu,
jos vain mahdollista - tietenkin -,
sikäli mikäli itse vain haluaa.

Arktisen hysterian kauneus tulee valosta,
tuosta yöttömän yön ilmakehän läpi taittuvasta
ja siksi kaartuvaiselta vaikuttavasta,
vaikka kaikkihan sen tietää ettei valo kaarteile.

Tuo taianomaisuus,
etenkin yhdistettynä ankaraan karuuteen,
puuttoman tundran avaruuden tuntuun,
sekä rannikon elämää pursuvaan kuhinaan;
se ikään kuin haltioittaa.

Tulee outo kumma tunne,
jonkin sortin rajatila - kuin unen ja valveen -,
ettei kaikkea aistimaansa ehdi tuta,
eikä varsinkaan omaksua niin hallitusti
jotta kokemansa voisi tallentaa sinamoisenaan,
ilman liioittelua ja ylisanoja.

Suven kiihkein episodi on pian alkamassa loppumaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTAA HERUKKAA

MUSTAA HERUKKAA

Sitten kun jos luoja suo sään,
otan, mään ja teen liekit,
lämmitän kuuman veen;
istun tappiin kuunnellen tulen loputonta tarinaa.

Hörpin tauoilla kulauksittain märkää kuumaa -
jossa liraus mustaa herukkaa matkapullosta;
ikään kuin vahvisteena - rikkuna iin päällä.

Paneudun - ellei joku patista muuhun tuoksinaan -
kuulostan joko se loimujen ja ritinän läpi
milloin pääsee loppuhuipentumaan - tarinoiden päähän;
kahdeksansataatuhatta vuotta on oiva suoritus.

Siitä en haluaisi olla poissa;
uskon että loppu käsittelisi hyvinkin ajankohtaista,
ihan viime aikojen menneisyyden sattumuksia.

Tulen katveessa,
nuotion hehkun lämmössä,
sitä tulee lähes joka kerta aprikoitua,
että mistä lemmosta sillä juttua piisaa -
ottaako se vaikutteita ahmimistaan puista?

Että miten se muuten voisi muistaa niin paljon,
koska ei se koskaan samoja toista -
aina on uutta kuultavaa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LAKiMUUTOS

LAKiMUUTOS

Olen sitä mieltä - hyvin runsaasti ja edelleen;
kevään olisi syytä jatkua pidempään - kauemmin,
piruako sillä semmonen hoppu hosua,
melki kaikki asettuvat aika äkin.

Kun sitten ollaan parahultaisesti kohillaan,
suuret draamat on pääasiassa näytelty,
joku Rantasen Sipi saattaa vielä sitä siipimaassa
syöntyä harrastamaan - tahi tylli;
sikäli mikäli joku satunnainen epämääräinen
hortoilee sen suvunjatkumon läheisyyteen.

Muuten kyllä kiihko ja rajuus on kuitattu,
isoin, suurin osa kesäelämästä on vahtaamista,
ruokailua sekä muuton valmistelua.

Ja sulkasatoilua.
Silloin ujostellaan ihan ihmisotusten malliin,
kempä se nyt julki kelteisillään,
joku haistimen vartta pitkin katseleva
saattaisi mokomasta vetää herneen nokkaan.

Selvästi luonnonlakia pitäisi muuttaa,
kevättä pitemmäksi - talvesta joutaa pätkä pois;
kukaan keskitalvea kaipaa,
vain lumitöitä, lumitöitä ja lumitöitä,
mitä se semmonen hyvejää...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.