perjantai 22. lokakuuta 2010

SiTÄ ON VAiN KAiKENLAiSTA


SiTÄ ON  VAiN KAiKENLAiSTA

Tuli vaan eilen ehtoolla kirjavia likoonpannessa mieleen että meinaavatkohan nämä näköjään ilman äänenvaimentajaa rekisteröityneet ja toisinaan EI-rekisteröityneet parisuhteiset tämän avioliitonomimisvaatimuksen jälkeen yltyä tasa-arvokiimassaan puuhamaan kimppakumppaneilleen vielä aviovaimon ja -miehen titteleitäkin?

Vastako sitten oltaisiin täydellisesti onnellisessa parisuhteessa kun vaimontitteliä kantaisi jollekkin satunnaiselle Kaleville Heikki-niminen mieshenkilö ja Kaija-naisihminen olisi Lissulle aviomiehenvirkaa toimittamassa täyspäiväisesti  ja kokonaisvaltaisesti. Molemmissa tapauksissa ihan yökunnissa könyten. Tietty.

Jotensakin vaikuttaa tällaisesta tyhmemmästä pyykkäävästä lihansyöjäheterosta, että näiden äänensä ja itsensä korottaneiden lajitovereiden hinku heteromalliseen avioliittoon kertoo jostakin kätketyistä sisäisistä, syvällä piilevistä ambivalenttisista ambiitioista.

Vai piileekö jokaisessa homoseksuaalissa sittenkin pieni hetero? Vastavuoroisesti - koska olen lukenut wiimeaikojen kirjoituksista, että jokaisessa heterossa löytyy ripaus, no ainakin kipene homoseksuaalia; riippuen miten kysyy.
Ja miten kysyttyyn vastaa.

Sitten kun vielä tähän lemmon  kakofoniaan on sekoitettu uskonto; tässä nimenomaisessa tapauksessa kristinusko ja sen lisäksi "kansankirkko" eli luterit, niin ei enää paremmasta väliä. "Kansankirkko" ja uskovaiset tietysti vastustavat homoseksuaalien liittämistä/yhdistämistä (integroitumista) avioliitto-termiin uskonsa ja uskontonsa pohjalta. Sehän on selvä pyy. 

Minä suon ennakkoluulottomana ja avarakatseisena sen heille tuosta vinkkelistä kaikin mokomin.
Tulkoon jokainen uskossaan autuaaksi.


Mutta minun täytyy nyt pakanana kiiruhtaa kysymään, uskovatkohan edes em. asian tiimoilta mainitut jumalatkaan enää toisiinsa? Saattaa olla että osoittelevat sormella syyttäen toisiaan.
Tällaisen riepottelun jälkeen. 
Oikeassa olijoita kun tuntuu riittävän pilvin pimein, aivan loputtomiin. Ja jokaisella erilainen, hieman edellistä fiilatumpi näkemys ja mielipide asiaan.

 ~~~~~~~~~~~~

Pakanana, hyvin runsaassa ja erinomaisen hyvässä uskossa siihen, että lumeen kun kusee, niin reikä tulee - vastustan tuota yllä mainittua integroitumisvaatimusta vain pelkästään omahyväisistä syistä. Heterot keksivät avioliitto-termin ensin, siksi heillä on oikeus pitää siitä kiinni kynsin ja hampain.

Sehän tietysti Ei TARKOiTA sitä, että homoseksuaaleja pitää, pilkata, ivata, väheksyä tai asettaa muutoin vähempään tai huonompaan arvoon. Ei tarkoita sitä, ei-ei. 

Mutta samalla tavoin kun muitakin ryhmiä pistetään, on pistetty valjaisiin, suitset suuhun ja sitten omalle paikalleen, näin on myös heidänkin otettava lusikka kauniiseen kätöseen ja tyydyttävä omaan valintaansa. Viimekädessä jopa keksittävä omalle liitolleen termi joka miellyttää ensisijaisesti heitä ja johon muiden on tyydyttävä.
Simppeli juttu. Ei kahta puhetta.

Tämä karonkka alkaa jo liikaa muistuttaa hiekkalaatikkopoikasten ja -tyttösten kinaa laatikon parhaasta lelusta, joka nyt onnettomasti valittuna sattuu olemaan avioliitto-termi.

Demokratiassa tätä dilemmaa ei voida ratkaista, koska enemmistön päätös on oleva epäävä. Olisiko siis joku muu tie asiaan? Vaikkapa toisenlainen malli ratkaisuun; katsoa asiaa ratkaisusta ongelmaan päin. 

Heterothan ovat ratkaisseet asian globaalisti kulttuureissaan jo aikain saatossa, tuhansia, tuhansia vuosia sitten määrittelemällä hyvin yksinkertaiset kriteerit avioliitto-termille; mies ja nainen (tai siis eri sukupuolet) ja sillä hyvä. 

Harvoin noin yksinkertaisia määreitä edes löytää sosiaalisesta,  yleensä hyvin monimutkaisesta ja kimuranttisesta kanssakäymisestä. 

Avioliitto-termistä ei ole tulkintoja, eli mikä on homman nimi. Kaikki, lähes lapsista aina dementoituneisiin vanhuksiin, tietävät mistä asiassa on kyse. Vain transsukupuoliset saattavat aiheuttaa päänvaivaa niin henkilökohtaisella kuin asiantuntijatahoilla, mutta käsitykseni mukaan sekin alkaa olla jo lainsäädännön mukaan joltisellakin tolalla.

Olen antanut itselleni luvan sallia epäillä tässä homoseksuaalien ja heteroiden kaplakassa sitä, että kyseessä on vain pienen pienen Narkissoksen tautiin sairastuneiden porukoiden itseitseään kiihottavasta ja itseriittoisuutta lisäävästä hölynpölystä jota kumpikin osapuoli nyt käyttää tilaisuuden tullen hyväkseen.
Muiden rupusakkihomojen ja -heteroiden katsellessa vaitonaisina sivummalta.

Lunta tuli illalla ja yöllä taivaan täydeltä ja siksi minä laitan nyt nuotion ja nautin kuksan tai pari Café Brutal'a ennen kuin avaan siljon kolalla ilman Jallua. 



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.

torstai 21. lokakuuta 2010

en tiedä mitään


SiNULLE. JOS TAHDOT


SiNULLE. JOS TAHDOT
 
En tiedä mitään vastaavaa,
ainakaan ihanampaa kuin Ultima Thulen vuodenajat
kaikessa yksinkertaisessa monimuotoisuudessaan.
Pysähtyneellä hiljaisuudella höystettynä,
revontulilla ylellisesti kuorrutettuna.
Sinulle. Jos tahdot.

Aina käden ulottuvilla - näköpiirissäsi heti
kun vain vilkaiset kulmiesi yli kotitanhuvilla,
korkealla tunturin kiiressä, tai olitpa sitten ties missä.

Syksy niistä päällimmäisenä marja- ja sienisatoineen,
kalansaaliineen, myrskyineen, tyrskyineen;
äkeänä mausteena porojen kiiman täytteiset kiihkeät,
joskus ihmisen tyystin yllättävät liikkeet.

Ruskan viipyilevä hetki
sielua myllertävässä kauneudessaan alkusyksystä
kun elämä alkaa pitkin hampain luovuttaa
ja varautuminen talveen käynnistyy kasvien myötä
myös muilla luomakunnan jäsenillä.

Helppoa - avaat vain itsesi vastaanottamaan;
annat tasapainoisen näkymän lipua mielesi sopukoihin
syvälle koskettaen, viiltäen kätketyt tunteet pintaan
kun oiwalluksen hetkellä luot yhteyden näkemääsi
hiljaisuuden ympäröimässä Satumaassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

RAViSTAA ÖiSiÄ SEiNiÄ


RAViSTAA ÖiSiÄ SEiNiÄ
 
Ne olivat niin kuvatut, kirjatut - ne utuiset kesäpäivät,
ne jotka taakse jäivät lutuiset,
tuossa täyden touhun tuoksinassa syksyn alla ruskaan.

Hautautuivat pimeän koleaan mustaan
liittyen odotuksen oneaan tuskaan toisesta moisesta.

Uutta aikaa nyt odotetaan,
myrskyisää cuoŋománnua, visaista kisaa
kun parempaakaan ei tarjolla millään varjolla.

Yksi pelkkä tavallinen valkoinen alkutalvi vain;
kaamoksen odottelua lumineen ja räntineen,
jäineen ja päivän upeine häivineen tunturin kupeissa,
takakesän häntineen mennyttä muistellessa.

Kuovkasat - revontulet, vilun puistellessa,
ihon karahtaessa linnunnahalle
kristallinkirkasta tähtitaivasta tuijottaessa.
Ihastelua niin pytipystyssä,
että vaarassa ketkahtaa selkäpiilleen
ennen kuin ehtii heittäytyä parahultaisesti pitkälleen
niljaiselle hiljaiselle siljolle keskellä yötä.

Kolakka, kalsea ahava ravistaa öisiä seiniä,
pöllyttää jängällä heiniä.
Varma merkki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

tiistai 19. lokakuuta 2010

HERKÄSTi TULEHTUVAA


HERKÄSTi TULEHTUVAA
 
Teräksenharmaa pilvimassa vyöryy yli.
Viuhtova tuuli sen alla panee luimistamaan korvanlehdet,
kohentamaan kauluksen, napittamaan lyyssin.

Talven odotukseen kyllästyneenä,
rantteen raivattua autiutta tuijottaen,
katse sinne tänne epämääräisesti harittain, harhaillen,
istahdan pölkylle miettimään tulevan talven asioita.

Siitä mitään tule - tuli puuttuu.

Eipä aikaakaan kun jo sommittelen kiehisistä
sopivan ryteikön herkästi tulehtuvaa
ja tarjoan sille kipenettä.

Jo vain,  muutama hongan sälö syötiksi
ja ahnaastipa syöksähtävät tulen kielekkeet.
Pian leviää lämpö - tervaksen tuoksu kutittaa haistinta,
elämä palaa jälleen raameihinsa.

Muutama paksumpi pilke tulta miellyttämään
ja kotaan leviää sielun tasapaino,
se aikain saatossa hankitun kokemuksen
tuoma tuttavuus.

Osaset loksahtavat yksitellen kohdalleen,
ei enää hoppua - tulkoon milloin tulkoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

maanantai 18. lokakuuta 2010

SE TAVALLiNEN TARiNA


SE TAVALLiNEN TARiNA

Kyseessä on nääs vain yksinkertaisesti hirven metsästys, kaikki tyynni. Ei sillä ja sen puolesta. Ja päällisin puolin kaikki näyttää olevankin ihan kunnossa. Inimiset käyvät muka töissään, maksavat muka veronsa kyseenalaistamatta veronmaksuvelvoitettaan, mikä on ollut muka sillä perällä maan tapa jo muka vuosikymmeniä. Tosin on kyllä liikkunut muka huhupuheita siitä että sellainen fucking kyseenalaistaminen olisikin muka kokonaisvaltaisesti typerää - ei ollenkaan muka läheskään IN ja että siitä muka joutuisi sitä paitsi tod. näk. kirjoihin, mitä ne nyt sitten muka  lienevätkin.  


Nooh - ehken hieman joku saattaa syrjemmällä pikkiriikkisen nuristakin, sitä ei lasketa, mutta häntä katsotaan hiljaa, oikein hiljaa ja hän palaa yleensä suuremmin hötkyilemättä ruotuun. Tällaisena aikana on kovin kovin typerää erottua typeristä, joutua silmätikuksi niin sanotusti. Siitä tulee yhäkin yleensä loppupeleissä vain hankaluuksia tai vaihtoehtoisesti hankaluuksia.
 

Kaiken kaikkiaan onnellisten inimisten Absurdistanissa näyttää tosiasiassa menevän erinomaisen hyvin, paitsi sitten tämä mobiilinettilaajakaistan yksi perkele. 
Sillä touhulla ei ole ollut wiime aikoina oikein tolkkua. Jatkuvasti laahaa tuo lemmon pirulainen onnettomien tunareiden sakissa. Nytkin Absurdistan on kuulemma 72 maan vast'ikään tehdyssä vertailussa sijalla 27. kun Ruåtsi ja Tanska ottivat mobiililaajakaistan laatuvertailussa keveästi ykkös- ja kakkossijan. 
Tämä tästä.  Muuten kaikki kyllä hyvin hyvin.

Heimo on jopa onnistunut kutsumaan vuosien varrella joltisenkin suuren ja isoavan joukon mustikkamaalaisia vieraikseen kaikkialle maakuntiin katettuihin pitopöytiin ja ihastelee se sielu lääpällään heidän kulttuuriensa tuoreita hedelmiä päivittäin. Yleisesti tunnustetaan että nämä olivat ens'alkuunsa tilapäinen, nykyisin pysyvä lisä ja mauste ennen niin vain pelkkään ankean kaksikieliseen maahan. 
Nooh - pilaantuneet hedelmät on kuulemma asianmukaisesti palautettu tietty raudoitettuna, ne toimittaneelle tukkuliikkeelle takaisin.

Heimon yleiseksi riemuksi ja piristykseksi kaapittuneet homot on laskettu vapaalle jalalle aikaa sitten, lesbot myös ja nyttemmin kansa seuraa kiihtyvällä mielenkiinnolla heidän riemastuttavia edesottamuksiaan. 

Kuulopuheiden mukaan jossakin Kuopion takana Siilinjärvellä on kuulemma jo ensimmäinen yhä uudempaan suuntaukseen orientoitunut yltiöpäinen hurjapää laadituttanut Kokoomuksen paikallisosaston ensimmäisen toimeenpanevankomitean  sihteerin natolla kannelman polliisiviranomaisesta joka ehkäisee hänen syvän rakkautensa Mansikkiin piilottamalla lesesäkin ja jakkaran.

Parannusta tavallisen metsästäjä-kalastajakansan elämän laatuun on siis satsattu tuntuvasti sirkuksen taholta jatkuvalla syötöllä. Uusimpana se kun myös ampuma-ase tutkinnon valvojien toimintaa ehdotetaan rajattavaksi niin, että heidän todistuksensa voimassaoloaika päättyy jo asianomaisen kuollessa.

Suuri valtiollinen Cirkus Arkadia esittää lähes joka päivä median avustuksella lähes koko kansaa huvittavan pelle-esityksen. Uskomattominkaan typeryys ei ole ollut pois suljettu näissä esityksissä koskaan. Siinä mainiossa sirkuksessa Väärän kuninkaan päivä oli ja on jokainen esityspäivä.

Maa elää suuria ja tyyniä, täysipainoisia onnellisuuden hetkiä. Erinäisiä sijoituksia erinäisissä osaamislajeissa ostetaan eri ministeriöiden toimesta kaikenkarvaisista mustikkamaalaisista tutkimuslaitoksista omaa heimon iloksi ja huviksi. 

Lähes joka viikko tämä onnellinen maa, hyödyllisten idioottien lumedemokratia on jossakin asiassa ykkönen maailmassa. Tai ainakin hipoo liki kärkipään sijoja. 
Yleensä normaalisti luotettavina pidettyjen uutislähteiden mukaan Absurdistan olisi kohoamassa jopa maailman wiisainpien kansojen joukkoon, jos wiinanjuonnissa jaksettaisiin vielä tovi pinnistellä.
 

Esimerkiksi lukutaidossa kansa oli kehittynyt jo aikaa sitten sangen kovanluokan ykköseksi. Lähes koko kansa on huippuosaajia tällä klusterilla. Itseasiassa tulosten mukaan se osaa lukea suoraan, ulkolukuna mainosten sanoman juuri sellaisena kun se tarjotaan kultalautaselta ilmaisen arpalipukkeen kera. 

Se osaa ja hallitsee lukea saippuasarjojen tekstityksiä sujuvasti ja kykenee niin ollen määräaikaisen työpaikan lentävällä kahvitauolla keskustelemaan sujuvasti juosten edellisillan draaman kaaren ulkoa alusta loppuun.
 

Pieni puutteita toki on, mutta ne sallitaan mielihyvin sirkuksen taholta. Rivienvälistälukutaito puuttuu useimmilta, sosiaalisten viestien lukeminen ja tulkitseminen sirkuslaisten kasvoilta rahvaanomaiseksi samoin useimmilta. 
Toisin sanoen; valehtelemista ja pödynpuhumista ei moni urbanisoitunut tunnista enää vedellä toimivien tuulimyllyjen kasvoilta. Myös tilastojen lukeminen ontuu niin, että underground piirien lentävin lause on:  
"Prosenteilla on tätä kansaa ja heimoa kusetettu enemmän kuin millään muulla yksittäisellä pödyllä!"

Laskutaito ei ole ihan ykkönen, mutta sentään lyhyt matikka nyt on kuitenkin jokaisen kanssa läpikäyty leiririppikoulussa. Jopa valtion varoista huolehtiva pelle oli käynyt lyhyen matikan kurssin Wikipedian mukaan. Kansa osaa nykyisin tehdä velkaa erinomaisen hyvin ja uskoo sen avulla olevansa pian yhtä rikas kuten velanantajankin.
Ja mikäpä on velkaisena ollessa. Korruptio on Sirkus Arkadian toimesta häädetty Hiivattiin, kansanviihdytyssirkus on maailman rehellisimpiä siltä osin mitä se kykene muistamaan ja rahalla saa, tosin osa kansasta, pieni kipene - höykäsen pölähdys vain, ei ymmärrä sitä. Heidän aivokapasiteettinsa on valitettavasti yhä alle keskiluokkaisen veronmaksajatyperyksen normin.

Eletään niin sanotusti kansakunnan onnellisimpia, rikkaimpia hetkiä, velalla kuitataan velkaa, syödään omaan napaansa tuijottaen aitoa kotimaista tehdasvalmisteista paskaa. Tässä mainiossa vedellä, sokerilla ja hiivalla toimivassa yhteiskunnassa kisaillaan iltaisin leikkisästi siitä kuka on käynyt useimmin ja pisimmällä ulkomailla VISA-velalla. 


Eikä siinä vielä läheskään kaikki. Ne ankarimmat luonnonsuojelijat pitävät akkaansa Tukholmassa saakka suojassa ja kulkevat lentämällä, lennot luonnollisesti lentokoneella, viikonloppuisin suojelemassa puolisoaan saasteilta.
Edistyksellisimmät luonnonsuojaajat ajelevat katumaastureilla, koska niiden kulutus suojele sademetsiä kaatuilemasta itsekseen, omine aikoineen, luomumaisesti wanhuuttaan, elämän kiertokulun mukaisesti. Virallisesti he ovat harhautuneet Virheisiin, mutta aikuisten oikeesti kuuluvat tšuhnien puisto-osastoon.

Tarina on lyhyt. Niin kuin metsästystarinat nyt yleensä. Saalis joko kaadetaan tai se hukkuu suuriin asumattomiin tonttipulan vaivaamiin selkosiin. Niinpä tätäkin lystiä kestää aina vuoden 2011 huhtikuulle saakka. 


Henkeä pidätellen odotellaan mitä sitten tapahtuman pitiää Lopulta kuulunee huokaus. Helpottunut huokaus; ei mitenkään, sama meno jatkuu. Paska muuttuu kakaksi, kusi pissiksi ja kestänee kai taas reilut kolme vuotta kunnes ne saavat tyystin uudet nimet, eli luultavimmin pissi muuttunee kuseksi ja kakka paskaksi.
 

Kansa taputtaa korviaan myöten kusessa, ei sano sanaakaan, sillä  silloin joutuisi aukaisemaan suunsa, mutta pinteestä huolimatta Absurdistanissa asuu maailman tyytyväisin kansa.
M.I.T.U.-tutkimuslaitoksen mukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Taivaanrannan maalaaminen vapauttaa inhimillisen elämän ikeestä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

UNTUVAiNEN PEiTTO

 
UNTUVAiNEN PEiTTO
 
Viime päivien kiivaat henkäykset Jäämereltä,
riuhtova, epätasainen puhallus,
oikukas ja reuhtova;
tämä häilyvä, ajoin vaakasuora tuuli viestittää lumesta.

Se ei ole ennustus, eikä se yllätä,
mutta se tulee joka kerta tänään
kun sopisi vasta huomenissa tulla.

Tuolloin olisi valmiina sivakkapari pirtin nurkalla,
mäystimet ja päläät notkeiksi rasvattuina,
porkat säyseänä vieressä, kerkät korjattuina.

Wankka kouhittu peski odottamassa porstuassa
sisälleen hytisevää kehoa harmaja tikkuri yllään,
pässinpökkimät suonikkaiden kinttujen myötä kiskottuna.
Nutukkaat jalassa.

Takassa tuli, padassa poriseva pororokka,
hällan pankolla musta kana tuittupäistä kahvia täynnä.
Juuri paistetun rukiinen tuoksu nokkaa hivellen
etsimässä sijaa tuoksutarhasta.

Mutta ei se sovi, ei käy, tulee jo tänään - on tultava.
Nyt on hyvä hetki oitis varistaa
untuvainen peitto mannun päälle.
Odotamme.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

lauantai 16. lokakuuta 2010

KiViPARVi

 
KiViPARVi
 
Outametsän keskellä,
tuulten humistessa aihkien lakkapäissä
erotan puhkujen lomassa narinaa.
Kaksi puuta - toisiinsa kietoutunutta kuostoa,
kertaa pitkää tarinaa ensilumen kirjomalle maalle.

Muut ovat kaikonneet etelän lämpimään,
jäljellä on vain puut, kuukelipari ja empivä kaarne;
parvi hiriseviä tirpusia pyrähtelemässä oksalta lierille
ja lieriltä pivolle.

Pilvi yllä ratkiaa äkin ja purkautuu,
ensimmäiset varovaiset hiutaleet leijuvat ujoina,
tunnustelevat tienoota ennen pyryä.
Rohkein istahtaa haistimeni nokkaan ja kutittaa.

Taistelen kohtausta vastaan,
väkisin tirahtavat kyynelhelmet silmäkulmista,
pidätän henkeäni uuvuksiin, mutta se tulee sittenkin.
Sietoraja ylittyy ja aivastan taivasta myöten.

Irtonainen lumi pöllyää maasta,
kiviparvi kierii vastamäkeen tievan rintaa,
puut taipuvat katketakseen,
tiaiset vaihtavat paikkaa hatunlierillä
ja korppi pyrähtää etsimään kuolleempaa raatoa.
Kuukkeleista ei höykäsen pölähdystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

perjantai 15. lokakuuta 2010

LiiTTOUTUNEiDEN MAiHINNOUSU


LiiTTOUTUNEiDEN MAiHiNNOUSU

Aivan helwetillinen kohkaaminen on taas kerran käynnistynyt avioliitosta, eikä sillä näy olevan loppua eikä tolkkuakaan aivan lähiaikoina. 
Vaikka usein olenkin vähemmistön puolella lumedemokraattista enemmistöä vastaan, niin tässä asiassa en, sillä joskus enemmistönkin on saatava päättää pelkällä massallaan kun pienen sakin yks'oikosiin humeetteihin ei mikään looginen perustelu käy, kelpaa taikka sovi.

Kyse on tietysti nimikkeestä, yhdysanasta avioliitto. Viimepäivien porinapatoja ylläpitävä, näköjään ehtymätön aihe. Heti chileläisten mainareittein live-draaman jälkeen. Samaan aikaan kun koko kaupallinen maailma tekee toisilleen silmittömästi velkaa selviytyäkseen silmittömistä veloista.
 
Heh ja hah - maailman talous kouristelee viimeisillä voimien rippeillään. Fantastinen tšuhna Katainen reistaa hoitaa tuhoon tuomittua yritystään pelastaa maailma yksin, yksin ja yksin, mutta täällä Absurdistanissa vaan juupas-eipäs diskuteerataan ja horistaan  siitä miten kiva ja mukava olisikaan olla homo, jos saisi olla avioliitossa toisen homon kanssa.
On ilmineerattu koko heimon kuullen, että silloin olisi kaikki hyvin - maailman taloudelle paskat.

Yhdyssana
avioliitto, sehän on jo käytössä, hyvänen aika. On vain valitettavasti varattu heteroille jo aikaa sitten. Heterot ovat olleet jotenkin kai nohevampia nähtävästi. On turha pyrkiä kolmanneksi kahden kauppaan, vaikka voihan sitä miettiä josko ihan piruuttaan menivät ja varasivat itselleen tuon avioliiton.

Nooh - sanovat kristityt mitä tahansa, avioliitto on muotoutunut jo aikain saatossa tarkoittamaan kahden eri sukupuolen liittoa. Ollut sitä iät ja ajat. Eikä vain mustakaapujen maailmassa, vaan myöskin pakanoiden, ympäri maailman kansojen. Paljon paljon ennen mustakaapujen jumalan keksimistä. Sitä on siis tyhjä minkään uskonnon itselleen omia ja omistella.

Tietysti jumalaan ja raamattuun uskovat saavat sanoa oman näkemyksensä simppelistä vinkkelistään, eikä sitä ole muiden syytä ivata tai käydä pilkkaamaan julkisesti.
Mutta on muistettava ja huomioitava että se on vain yksi näkemys muiden joukossa. Se ei ole yksinkertainen, yksiviivainen peruste koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Yksinkertainen perusperuste sen sijaan on että homot ja lespot ovat yksinkertaisesti vain myöhästyneet kyydistä ja nyt sitten vasta hoksanneet alkaa ääneen mouruamaan. Keksineet itselleen parisuhteisiinsa uudelleen tämän po. avioliiton. Hämmästyttävää.

Haloo! Missä on logiikka? Ongelma muka on tiedossa ja ilmiselvä. Mutta toinen ryhmä on varannut nimen jo käyttöönsä eikä tahdo siihen muunlaisia.
Asia on sillä selvä. 

Missä on sitten oikea ongelma, sillä tämä ongelma on tekemällä tehty, kun homoparin pysyväisluonteiselle suhteelle on haettu ties mitä hyväksyntää, ihmisten, yhteiskunnan ja Jumalan t. jumalien – rinnastamalla se nimeä myöten avioliittoon.

Sitä paitsi, kaikkiseltaan,  ei avioliitto yksistään autuaaksi tee homoa tai lespoakaan. Sen todistaa erittäin suuri  määrä avioeroja heteroillakin. Vaikuttaa kuin avioliitto olisi pikemminkin muotiasia kuin kahden inimisen avoimesti toisiaan kohtaan tuntema yhdentymisen halu ja tarve sekä sen merkiksi solmittava julkinen liitto.
~~~~~~~~~~~~

Jos olisin oikein nokkela homonen tai lesponen, kiiruhtaisin oitis tutkimaan millä konstein muissa kulttuureissa on kutsuttu/kutsutaan tätä samasukupuolistenliittoa. Yliopistoväelle, jollekkin kansanperinteen tutkijalle tuo tuskin olisi mikään ongelma ottaa selville.
 
Onhan se toki myös instituutio - mustakaapujen uskonnoissa jumalan asettama liitto, mutta ei saa myös unohtaa, että monessa tapauksessa myös ensisijaisesti vain kahdenvälinen sopimus/liitto, jonka yhteiskunta kirjaa tiedoksi.
Liitto jonka jossakin muualla perhe, suku, heimo tai kansa yhdistää, juhlistaa ja hyväksyy (pyhittää).

Ja onhan se myös juridinen käsite kun se on sille tolalle nostettu jäljempänä yhteiskunnan hallitsemisinstrumenttien kehittyessä.
 
En usko että kukaan täyspäinen ehdoin tahdoin alkaisi vastustamaan em. sakin perusoikeuksia sinällään tasa-arvon jne. suhteen yhteiskuntaan nähden.
Itselleni toki pienessä, synkässä ja ahtaassa humeetissani olen sallinut epäillä hyvin runsaasti adoptiolasten onnea, jos ulkoinen adoptio tulee poikaparille sallituksi tasa-arvon nimissä. Toki ja toki.
Jos jotakin lyödään astalolla päähän, pitääkö muitakin lyödä?

Avioliitto on vuosituhansia vanha instituutio. Vuosituhansien ajan sitä tarkoittavat sanat ovat merkinneet liittoa, jossa on vähintään yksi mies ja vähintään yksi nainen, vaikka sen muodot, tarkoitus, sosiaalinen merkitys, tunnemerkitys jne. ovat muutoin vaihdelleet suunnattomasti eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri inimisille.
 
Ensin se kuitenkin muotoutui miehen ja naisen liitoksi inimiskunnan ensimmäisten yhteisöjen pikkuhiljaa kehittyessä aikain saatossa.
Paljon, paljon ja paljon ennen ensimmäisenkään yhteiskunnan kehittymistä.

Monta muutakin asiaa on uskonto ja vallanpito ominut itselleen ihmissuhteista, selittäin asian kääntäen parhaan päin, mutta omaksi edukseen.
(Ei vähimpänä perintökaarta, jotta siitä voisi verottaa... taikka keskiaikaista isännän ensiyön-oikeutta morsiameen... suojelun/työpaikan varjolla)

Avioliitto on ollut heteroiden liitto kaikkialla, mutta jos nyt jollakin lukijoista on pienintäkään aavistusta siitä että joku jossakin muilla mustikkamailla kutsuu homo-/lespoliittoa avioliitoksi, niin itse suostun kyllä kuuntelemaan. Paas antaen tuleen!

Joku toisaalla esitti, että jos kerran avioliittoa ei haluta sallia kaikille, on myös avioliittolaki nimettävä uudestaan.
Aivan! Nimitettäköön vaikkapa avio- ja homoliittolaiksi.

Mutta vain sillä perusteella että heterot keksivät ensin avioliiton ja muut keksivät uuden nimityksen. On myöhäistä mennä myllyyn kun akanat ovat jo säkissä.

Etymologisesti avio- tarkoittaa tällä erää, (uusimpien selitysten mukaan) ava-vartalosta avata-verbin kautta avointa, julkista liittoa, joka taas vuorostaan kyllä puolustaisi yhteistä nimikettä liitoille.
Mutta kuten tuossa edellä jo mainitsin, heterot keksivät avioliiton ensin, pitäkööt siis sen. Reilu peli.

Ehken yhteiskunnan pitäisi järjestää valtakunnallinen ideakilpailu? Mene ja tiedä. Ja hyvillä palkinnoilla, että asiasta päästäisiin eroon.
Tämä tyhjäkäynnillä polkeva keskustelu on turhaa. Minä olen oikeassa - sinä väärässä ei johda tuota tuonnemmaksi.

Siitä vaan wapaasti keksimään oma, uusi nimi liitolle.  
Päätän lähetykseni tähän.

Olajaa Harmaasusi
 


Oh-show-tah hoi-ne-ne

On se vaan surkeaa kun haavasta tulee leppä eikä kukaan hoksaa rientää auttamaan. Tervetuloa Absurdistaniin!

torstai 14. lokakuuta 2010

valokuva


VALOKUVA

 
VALOKUVA
 
Maanpiirin yli kaareutuva ultramariini,
kaukaa avaruuden sfäärien äärettömästä tyhjyydestä.
Sinisen alla tuntureiden hohtavan valkoiset kallaat
saavat siristämään.

Hiljaisuus on pakahtunut niille sijoilleen,
on korvin kuultavissa - aistittavissa iholla;
se valuu rinteiden myötä laaksoihin,
kurujen syviin uomiin
ja leviää skaidien ryntäitä pitkin alas aavoille jängille.

On niin paksu hiljaisuus, että sitä voi viiltää siivuihin,
nauttia läkähtymättä, viipaleen kerrallaan.

Viimeisellä palalla;
korskuva porotokka tolvaa alas röhkien,
koparoiden nakse peittyy pöllyävän lumen nujakkaan.

Katkeamattomana nauhana vierii elon mahtava virta
viereisen tunturin kuvetta,
mutta ääni kantaa hiljaisuuden yli sijalleni.

Näkymä on piirtynyt,
suorastaan iskostunut,
humeettini sisimpään valokuvana;
kaivertunut sieluni herkkään sisäpintaan.
Syöpynyt muistoksi elinkaaren loppuun saakka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

VOi NÄiTÄ SÄiTÄ


VOi NÄiTÄ SÄiTÄ
 
Wimmaisesti,
hurjapäänä ankarana, kauheana;
käy pohjoisesta viima - talven kiima.
Mielen maahan liiskaten, kielen kitaan liimaten,
ihmisparkaa piiskaten;
se reuhtoo teuhtoo, hirviönä irvii - uupuvaista piinaten.

Nostaa pintaan sielun tuskan,
mielen mustan synkän ympärille kietoo kynkän;
kiskoo - sinne tänne huojuttaa ja viskoo.

Viiltää luihin, ytimiin,
on keho kääräistävä kutimiin.

Millaisiin?
No yltä päältä, päästä varpaisiin
ja kerran takas',
villaisiin.

Voi näitä säitä,
viettää pian talvi häitä;
hunnun valkean se ylleen heittää
syksyn liepeen alle peittää.

Mut' jotenkin se kiihottaa kun tuuli tulla liihottaa;
saa aikaan hymyn apean.
Hyvin ohuen ja aika kapean.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

tiistai 12. lokakuuta 2010

SEKAVA RÖYKKiÖ


SEKAVA RÖYKKiÖ
 
Apposen aukea, sinisen harmaa lakea järvenselkä;
tyvenenä se kaartuu näköpiiriä hivellen,
sielua sivellen horisontin yli loputtomiin.
Aavistus pilvistä ei ole kangastus vaan tosi.

Se laitimmainenkin kuikka.
Se on pakannut kapsäkkinsä,
kasannut rensselinsä
ja vääntää vauhtia kiihdyttäen itseään lentoon
siipispankot vettä räiskyttäin.

No,
lopulta irtoaa veden hallusta, roikauttaa huudon
ja kaartaa heti lulliin leikaten vanan styyrpuurista
sekä häipyy näköpiiristä sen siliän tien.

Matkaamme molemmat erisuuntiin.
Loittonemma tahollemme,
kumpainenkin omiin päämääriimme tähystäin.

Toinen lentäin omin nokkinensa,
toinen seisten jymisevän moottorin edessä,
nokka koillista kohden,
tuhansien silmien tuijottaessa janoisina paljuista.

Näennäisen sekava röykkiö havasta
johon äkkinäinen ei koskisi edes tikulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

maanantai 11. lokakuuta 2010

HiLJAiNEN TiETO

 
HiLJAiNEN TiETO

Pieni harmaantunut, pussihousuinen, tavallisen oloinen mies laavaa verkkoja siljolla. Pitkä köysi on pingotettu harmaan pirtin nurkasta saunan nurkkaan. Maassa on kevytpeitteen kappale, ettei havas kerää kaikkea maasta lojuvaa ryönää.
 
Verkko toisensa jälkeen saa saman arvioivan käsittelyn. Sotkut selvitetään ja isompia reikiä kurotaan pienemmiksi solmimalla rihmat tietyn kaavan mukaan nippuun, että pyydyksen ryhti säilyy.
Alapaula käydään läpi huolellisesti, ettei se ole pahoin kiertynyt. Hiirenkorvat siinä hidastavat verkkoa laskiessa kun ne takertuvat silmien läpi pujotellen liinaa nippuun.

Homma sujuu tasaiseen tahtiin, ei ole eilisen teeren poika tämä, ottaa paljusta uuden heti perään kun edellisen hylkää toisaalle.
Välillä kääntelee päätään, nostaa nokkaansa - kuuntelee, haistelee tuulta. Selvästi on lähtöä tekemässä. Vaikkakin kyllä verkot on läpikäytävä joka tapauksessa - lähtipä sitten tahi ei, jos niillä vielä joskus meinaa kalastaa.

Mutta tämä mies on siis selvästi lähdössä. Valmiiksi pakattu pullea reppu odottaa porstuan rappusella. Samoin nojaa hauliase uksen pieltä. Sadeasusteet laskostettuna, makuupussi ja viikattu laavukangas siinä vierustalla. 
Mitä sitä muuta tarvitsee jos on ammattilainen? Siinä kaikki.

~~~~~~~~~~~~

Homma alkaa olla selvä. Verkot on setvitty ja lajiteltu paljuihin. Kalamies siirtyy syrjemmällä olevan tulipaikan tykö, nostaa pannun hiipuvalle hiillokselle ja istahtaa tuokioksi odottamaan kuksa kädessä.
Hetkessä pannu korahtaa tulisten hiilien päällä ja ukko kurottuu ottamaan sangasta, kaataa siitä itselleen lähtökahvit. Asettaa kuksan kivelle ja kaatelee loput sisällöstä nuotioon. Vankka, sakea onka puhaltautuu taivasta kohden, sihisee ja litisee, sitten tyyntyy ja vaimenee.

Kopauttaa kahvittelija vielä pannusta loputkin perskat pölkkyyn ja sillä siisti. Nostaa sen sitten lähtevien puoleiselle kyljelleen. Se nyt vielä puuttuisi, että se Lempo soikoon unehtuisi tänne.
 
Siemailee kuksallistaan, miettii ja tuumii, laskeskelee säätä ja tuulta. Joukaisparvi tulee ja menee yltä. Siiven suhina kuuluu selvästi. Niin läheltä liippaavat. Kuuluu sakki kaartavan ja kiertävän joen suuntaan poukamalle karonkan pitoon.

Hörppää viimeiset pisarat, nousee ja sieppaa pannun völjyyn sekä astelee suoraan saunan kulmalla seisovan, ajansaatossa tekeytyneen farmari-Ladan luo.
Napsahuttaa perälunkan auki, asettelee pannun ja kuksan tervassuljua puolillaan olevaan ämpäriin. Järjestelee muutenkin tilaa ja lampsii sitten noutamaan verkkopaljuja.
 
Kaikella on oltava järjestys, myös niillä paljuilla. Humeetissa on kelattava ensin missä järjestyksessä aikoo laskea ja sitä mukaa ne on ladottava veneeseen ja siis päinvastoin auton sisuksiin tietty, koskapa vain samasta ovesta mahtuvat pois mistä sisäänkin.

Järjestelmä on aikain saatossa hioutunut miekkosella niin juoheaksi, ettei tyhjää hosumista juurikaan ole. Siksi toiminta vaikuttaa määrätietoiselta ja verkkaiselta vaikka kaikki liikkeet on harkittu tarkoin. 
 
~~~~~~~~~~~~
 
Tämä on juuri sitä hiljaista tietoa. Sitä josta nykypäivänä useampi ja useampi puhuu ja nostaa esille, moni varoittelee sen katoamisesta, jolloin se on uudelleen haettava kokeilemalla.
 
Nooh - kukin maksakoon oppirahat niin halutessaan, osittain tyhmää se on joka tapauksessa, koska useimmissa tapauksissa osaaminen olisi siirrettävissä uuteen humeettiin kohtuu pienellä vaivannäöllä.

Mutta lyhytjänteisyys - herra paratkoon, on aina ollut se tyyli, jolla koheltajat ovat auranneet tietä. Koskaan ei ole aikaa tehdä asiaa kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä se uudestaan.

Sehän on selvä että valtava määrä hiljaista tietoa on tullut jo määränpäähän ja on edesmennyttä iäksi ajaksi. Se on selvä pyy se.

~~~~~~~~~~~~
 
Kalamies saa paljut aseteltua, kiepsahtaa noutamaan porstuan pielestä aseen, repun ja rensselit. Nakkaa repun olkapäälle, rensselit  kainaloon ja aseen toiseen. Sulkee oven ja asettaa harjan nojalleen.
 
Astelee kimpsuineen Ladalle ja ujuttaa vermeet paljujen päälle ja lompsauttaa oven kiinni. Kiertää rantteen, tarkistaa nuotion, vilkasee vielä pirttiin päin. Oijustaa sitten autolle ja nousee kuskinpukille. Starttaa käyntiin ja lähtee taiteilemaan möykkelikköistä tietä vallantielle ja siitä sitten venevalkaman suuntaan.
 
Kommunisti Ripasti, leskimies ja kulttuuritoimenjohtaja evp. siinä lähti juuri kutusiikoja itselleen pyytämään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

MADONLUKU


MADONLUKU
 
Anna maailman juosta,
menköön omia menojaan hulluutensa perään.
Ui valtavirtaa vasten itsesi tähden.

Vaikka se aluksi uuvuttaa, saavutat tuokiossa
tasapainon sisimpäsi kera - se riittää.

Pian jo katsot veden tyyntyvää pintaa sielusi silmin,
sinisen harmaata tunturin rintaa,
huurtunutta selkää ruskean jängän poikki.

Melkein kuulet utuisen terhenen lipuvan niiden myötä,
väliin tanssahdellen,
väliin vyöryen mahtipontisesti - ylivoimalla.
Sumuisten lonkien lomasta kurjen hyvästit.

Vähemmästäkin sitä joskus liikuttuu,
niiskuttaa, nieleksii ja rykii,
käsi haparoiden housun taskusta nästyykiä,
muka nokkaa pyyhkiäkseen.

Se että osaa humeetissaan tunnistaa vallitsevan tolan,
omin silmin näkemässään yksinkertaisessa kauneudessa on lykky.
Se on se onni - se jota niin moni halaa,
vaikka kaikki on kädenulottuvilla.

Tarttumiseen täytyy olla halu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

lauantai 9. lokakuuta 2010

RiEKOSTUSTA


RiEKOSTUSTA
 
Kahvin nauttimisen tuttu tulos;
pohdin ja mietin, kerään voimia, herätän vietin;
sillä kohdin toimia tohdin - hylkään hetkeksi liekin,
raotan liepeen ja nousen ulos.

Syksyn hiljaiset kasvot,
iljaiset niljaiset, määntyneet nääntyneet,
tuskasta vääntyneet;
kääntyneet talven puoleen riisuttuina,
ottavat vastaan joen ahteella.

Kun kiljaisen,
wiimeinen lehti kirpoaa,
vajoaa raskaasti kieppuen syvälle maahan.

Valmista on märän ja mörön tulla kalmistoon;
kimeän huurteen, pimeän mustan,
usvan autereen yli syksyn maatuvaan syliin.

Aistin kuinka myrskyjen piiskaama,
hyytävien tuulten ankara, karu ja armoton,
hurja maa huohottaa raiskatun ruohon alla.

Odottaa kaiken armahtavaa kuorta,
anoo höyhenenkevyttä lohduttavaa ensikosketusta,
kuin unta pumpulipilvestä peittona;
kuorrutusta joka silottaa rypyt ja nypyt kasvoilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

perjantai 8. lokakuuta 2010

KiELiPUOLi


KiELiPUOLi

On niin rasittavaa käydä karonkkaa asiasta jolla ei ole kuin kaksi puolta. Molemmat hyviä. Molemmat huonoja.
Ruåtsin kieli. Ruåtsalaisille hyvä. Suåmenruåtsalaisille hyvä. Ja semmåsille suåmalaisille hyvä, jåiden tarvitsee åsata sitä.

Muille vähemmän tärkeä, mutta voisihan sitä harrastuksen vuoksi joskus opiskella jos olisi motivaatiota - sanoisi ehken joku joka on lopettanut joku tovi sitten vaikkapa posliinimaalauskurssin ja kaipaa tympeennyttyään jotain tekemistä ajankuluksi.
Mutta se, että turaanien niskaan asetetaan ies jonkun suåmenruåtsalaisen paremman sakin toimesta, se ei vetele. Ei se vetele. Aidolle suomalais-urgrilaiselle (turaani) patriootille.
Niin se vain on. 

Eikä lopu kina. Arvovaltakinat eivät lopu ikuna. Se  on päättymättömyyden laki: "Minä olen oikeassa - sinä väärässä."
Näin mennään.

Politikkapaskiaiset ovat iskeneet kyntensä tähän etovaan raatoon vaikka paskaan ei pitäisi koskea lain, alkaa haisemaan. Ei muka riitä että täyspäinen iniminen itse tietää tarvinneeko muuta kieltä kuin omansa, äidiltä ja isältään oppimansa.
Se on kaikille muille paitsi näille politikkasille selvä se - jos tarvitsee, opettelee. Ei siinä henkilökohtaista ohjausta tarvita.

Tottakai se ruåtsitus näyttää turaanien silmissä koppavalta kun suåmenruåtsalaisen sakki selvästi vedättää supisuomalaisia politikkaketkuja sivistykseen, tasa-arvoon ja milloin mihinkin kummalliseen oikkuun vedoten.
Ja suåmenruåtsalaisen säätiörahan perässä tämä suomalais-urgrilainen pässinpäälauma juoksee suåmenruåtsalaisten määräämään suåmenruåtsalaiseen tahtiin. Eivät kaikki, mutta riittävän suuri osa. 

Kaikkiahan ei lumedemokratiassakaan tarvita. Rahalla ostettu enemmistö riittää, vaikka se olisi ja toimisi oikeaa enemmistöä vastaan. Sen mielipidettä ja tahtoa.

Näille pässinpäille annetaan suåmenruåtsalaisen sakin toimesta Freudenthal-mitali ja siinä koko lysti.

Lyhyestä virsi kaunis. Pitäkööt tunkkinsa.


~~~~~~~~~~~~

Jyväskyläläinen Jarmo Ryyti kirjoittaa toisaalla bittiavaruudessa oiwallisesti, minusta hyvin argumentoiden. Suurin piirtein tähän tapaan:
"Perustuslaista ei ole pakkoruotsin tueksi muutoin kuin omaatuntoa ja rehellisyyskäsitettä venyttäen.
Perustuslaki määrittelee oikeudet, mutta ei velvollisuuksia. Missään kohtaa perustuslakia ei ole yksiselitteisesti todettu: 
- suomenkielisen olisi puhuttava/osattava ruotsia 
- suomenkielisen olisi pakko opiskella ruotsia.

Sen sijaan perustuslain tulkitseminen niin, että ruotsinkielisten oikeudet olisivat suomenkielisten velvollisuuksia on itse asiassa vastoin Suomen perustuslakia.

Perustuslakiin nojautuva harha, väärinkäsitys, johtunee etupäässä siitä, että pakkoruotsipropagandassa tietoisesti sotketaan juridinen henkilö (valtio) ja luonnolliset henkilöt (kansalaiset).

Juridinen henkilö voi olla kaksikielinen tai vaikka monikielinen perustuslain tulkinnan mukaan edelleenkin. Siitä vaan ei voida, paitsi epärehellisyyttä harrastaen, johtaa tulkintaa, että luonnollisten henkilöiden, kansalaisten, olisi oltava kaksikielisiä. 
Vielä vähemmän suomi-ruotsi-versiona."  
(Lausejärjestystä sorkittu hieman).

Tuo on laittamattomasti sanottu Jarmolta. Ja rupusakin kielellä. Ruåtsin kieltä ei kielletä, eikä pidä kieltää kielenä, päin vastoin sille vain osoitetaan sijansa jossa sillä on oma tilansa riekkua mielin  & määrin, mutta lestissä senkin on pysyttävä.
Niin kuin suutarinkin.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta otan tämän kielileikkeen päälle tölkillisen mitä mainiointa Dufvenmålas kolsyrad vatten med lingon smaka.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

RKP:n isä Axel Freudenthal: "Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria" Tervetuloa siis Absurdistaniin!

torstai 7. lokakuuta 2010

baari


CÁFE FELLiNi


CÁFE FELLiNi
 
Hämyinen, virttynyt ehtootunnelma - ulkona sataa,
joku tuntematon tähti veisaa melankoliasta,
puoliääneen, suruvoittoisesti;
hyräilee välillä, hymyilee itselleen.

Kätensä puuhaavat ulkomuistista,
punakyntisten sormien välistä tököttää filtteri,
peukalo-etusormiotteessa paperi,
siinä hyppysellinen tupakkaa,
muotoutumassa länsimaiseksi suodatinsavukkeeksi.

Muinaiset, tupakan kellastamat kuviotapetit
sadan vuoden takaa - baarin historiasta,
katsovat mykkinä, silmää räpäyttämättä tolaa.
Aamulla laitettu kahvi odottaa sinnikkäästi asiakasta.
Fellini hymyilee julisteessa.

Liuta märkiä apeita,
maastopukuisia ja vaitonaisia,
valuu oneana tuulikaapin kautta yhdessä jonossa.
Suunnistaa tiskille, tekee toisilleen tilaa ja tilaa.

Oluentuoksuisen puheensorinan väliin tunkeutuu
harvakseltaan valtatietä kiitävän rekan jyrinä.

Jukeboxi sykkii kellertävää valoa kattoon;
Kalle Fält laulaa saaresta baarissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

TUULEE


TUULEE
 
Yksinäinen tuuli seilaa pitkin maita ja mantuja.
Hölkyilee kuin ajokoiran motlake vainua hakiessaan,
väliin puhaltaa uhalla lujaa kapeaa metsäkujaa
ja sitten asettua leiskauttaa kelon karahkaan;
On kuin ei tuulisi lain, vain pelkkä tyven.

Mutta ei se kauaa paikallans' viihdy,
kapsahtaa toisen selkään
ja siinä samassa kiitävät wimmattua vauhtia pois,
mokomat puhurit - jukuripäät,
joilla sisu kyllä piisaa puhallella päivätolkulla.
Samasta suunnasta.

Ihan vain ihmisten kiusaksi.
Jotka niin mieluusti olisivat lähtemässä
merta edemmäksi kalaan, riekostamaan
ja asumaan yksinkertaisesti, yksinkertaisilla eineillä,
kaksinkertaisen vaatetuksen myötä,
monimutkaisessa selkosessa.

Tuuli on tuuli, ei pyytämällä asetu - uhmaamalla;
asettua pitää vain odottamaan,
suunnitelmia tehden - lähettää mielikuvituksensa
jo ennalta matkaan merentakaiseen Satumaahan.

Ja toivoa että se tulisi takaisin,
jos tuuli ei tyynnykkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

tiistai 5. lokakuuta 2010

HAiKEAA


HAiKEAA
 
Tuulen humina,
märän metsän tuoksu sekoittuu jängän kirpeään;
viimeisten lehtien sinnittely karahkoissa.

On hieman apean oloinen tunne,
aavistus että tämä vuodenaika on jättämässä,
vaipumassa jonnekkin mistä ei ole enää paluuta.

Taivaanpiiri raottelee harvakseltaan,
antaa kultaisen juovan kasvaa horisontin mittaiseksi
ja sitten jo toiselta laidalta puskee harmaa pilvimassa.

Tovin kuluttua wanhasta taivaasta ei vilaustakaan.
Vain epäsäännöllisen säännöllisiä pysähtymisen hetkiä,
tässä ajassa - niitä kummallisia tuokioita,
joissa varautuu hartiat köyristäin ottamaan vastaan
ensimmäisen lumihiutaleen tömähdyksen hartioihin.

Kaikki tämä tuttu outous,
vain pelkkää kokemuksen tuomaa hiljaista tietoa,
aavistelua että näin se menee,
koska näin se on mennyt hamasta esivanhempien
esivanhempien muinaisista ajoista saakka.

Niin sekoittuvat ikiwanha menneisyys ja tulevaisuus,
koontuvat yhdeksi hetkeksi;
laativat sieluun tilan talvelle tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

maanantai 4. lokakuuta 2010

REESKA-NiEKKU


REESKA-NiEKKU
 

Ei kovinkaan kauaa sitten, mutta kuitenkin riittävästi, että viimeinen kertoja sitten kuitenkin vielä elää, sattui niin ja kävi jotta kun koska nyt asiat vain kertakaikkiseen meni sille mallille ja tolalle niin sitten ne meni. Ja mies meni.
Ei siinä piätellyt suitset eikä setolkat ja marhaminnat.

Ahneella on jo alusta käsin paskanen käsi ja siitähän se tulee se koko sanontakin: "Paskanen käsi vie koko potin."

Reeska-Niekku täytti nuo kriteerit. Suvereenin t ä y d e l l i s e s t i. Ahne oli reeskan perään, mistä nimensäkin lie saanut. Ahne oli wiinan perään. Ja riistan. Kokonsa puolesta niestankin. Ja tietysti pillun, sekö nyt puuttumatta olisi persojen persolta jäänyt.
 

Aivan erityisen anhittoman ahne se oli tekemään matkaa pitkin selkosia. Harva se niin astumaanhullun kera kehtasi lähteä kun sillä kulennalla ei tuntunut olevan mitään tolkkua. Poronkusemia se ahmi ihan muina töinään, hilipasemalla, ei sen kahta puhetta.
Siksipä tuo saikin monelta paliskunnalta ja poroisännältä vuorovelvoitteen omasta sijastaan lampsia poroaidan vierustoja tiettömillä selkosilla ja jängillä. Sille kelpasi, Niekulle, palkka, oli rahaa eli tavaraa. Niin se oli perso.

Kyläkaupassa sen piti olla aina  parempi muita. Kun Kalmunkin Arvo sattui kauppaan äitien päivän alla ja se osti akalleen wiinapiru-vaivansa korvaukseksi täytekaakun, niin Reeska-Niekkupa osti kaksi ja käski kauppiaan panna vielä kaksi varalle kun ei tiennyt montako syötättää kun sille töin alkaa. Eikä sillä silloin ollut edes akkaakaan.

Tai kun Lattu-Jussa osti kaksi kankia Kotivaran Venäläistä metwurstia kun asuu onneton tiettömän taipaleen takana, niin Reeska-Niekku se osti neljä, vaikka asuu kylän laidalla, ei kovinkaan kaukana sen vertaa, jotteiko voisi hakea kaupasta oman metwurstinsa vaikka siivu kerrallaan.
Vain kun se piti olla pää kolmantena jalkana päsmäämässä täsmälleen joka paikassa tämän.

Kyläläiset sanoivatkin Reeska-Niekusta jotta sillä oli kaikkea kaksi. Vähintään kaksi. Mielipiteitäkin siinä ohessa. Otti aina sopivamman.
Olisivat halunneet monet sen politikaksi ajamaan muiden asioita yhtä hyvin kun omiaankin.
 

Joku muualta tullut ohikulkevainen, joka tunsi Niekun varhemmasta elämästä, oli tiennyt että akkojakin sillä piti olla kaksi kun oli ollut lossarina Ounasjoella. 
Molemmalla rannalla akka-riähkä kun paremmallakin merimiehellä kuunaan - joka satamassa.

Puhuivat kylällä, jotta olisi se ollut vain mukava nähdä jonkun lahjuksen antajan turparustinki sen jälkeen kun se olisi ottanut jossakin kekkereillä yhteyttä hämäräraha-mielessä Reeska-Niekun kera ja tämä olisi vastannut parin kymppitonnin lahjaan jotta:
"Miehän se jo vain halluunki killa neljäkytä tonnia. En mie muuten ala milhekhän."

Mutta ei se oikein politikkahommaan innostunut Niekku, sanoi vain äkkiviisaasti:  

"Joku tolkku se pittää olla ahneellakin. Että kyllä sitä voi hyvin olla ahne näin pienissä puitteissa että kylällä tunnetaan ja jos omillaan hankkii. Vaan ei sitä saa olla maailman tavaraan liian perso."

Vain sitten loppukesästä siirtyi Reeska-Niekku, Nilla se taisi olla oikealta nimeltään, hiekan syöntiin.
Äkisti meni. Paha kasvi keuhkossa - syöpä, niin kuin €U:kin sisällä kasvaa ja tuhoaa. Tupakkimies kun oli, niin ansaittu muka silkkaa omaa tyhmyyttään kuoleman tauti. Saattoi tuo lempo kahtakin polttaa kun oikein sille päälle heittäysi.
 

No Niekun tapaan - parittain, kasvi oli sillä molemmissa keuhkoissa. Ei siitä tinkinyt edes. Sano vielä petillään, jotta kaksi niitä olla pitää, menee sitten sukkelampaan kun kerran on mentävä.
 

Sanoi aloittavansa huiluun ja säntillisemmän elämän vasta Manalassa. Istuu sinne päädyttyään päivät ja illat pääksytysten €U-herrojen kera ihan muina töinään sillä perällä, jossakin joen ahteella. Nuori likka polvella viihdyttämässä. Molemmalla polvella. No tietty. Ja viinilasi pivossa.

Ja niin vaihtoi Reeska-Niekku kinkerpiiriä. Kirkkoherralle oli tehnyt määräyksen että neljästi pitää hänen tapauksessa kannelle hiekkaa ropsauttaa panijaisissa. Ja saattoväelle kahdet kahvit kahdella nisulla kullekkin tarjota, paitsi Lattu-Jussalle, sille nekin tuplana jotta oppii.

Oli se kirkkoherralle puhunut, jotta mistä hänellä tämä tuplaaminen oikein alunpitäin lähti. Oli kaksosveli nuorena hukkunut ja siitä hälle jäi se wimma humeettiin päälle. Piti aina ottaa veljelle myös. Että aluksi se haittasi, mutta kyllä siihen sitten mieheksi tultuaan karastui.

Tämän päälle sopisi lukijallekkin oiwallisesti Café Brutal.
Oikeastaan santsauksen kera.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Joka nyt pitää silmälappuja, tietäköön että samaan varustukseen kuuluu vielä suitset ja ruoska.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

OiREiTA

 
OiREiTA
 
Salaperäinen, mystinen haiku ajautuu pohjoisesta.

Omine aikoineen - vitvetellen, kierrellen kaarellen;
erikseen kenelleen ilmoittamatta.

Etenee kuin jättimäinen vuo uomassaan mereen;
niin wäkevällä voimalla,
ettei sen esteeksi voi ihmiskunta mitään heittää.

Valuilee ja pujottelehtii tuntureiden lomista hoputta,
saattaa istahtaa njunnille toviksi sihtailemaan,
vain saattaapa pujahtaa ohikin,
ei siitä tiedä, ei liikkeitä ennustaa - se vain tulee.

Sen voi kuulla äänettömänä äänenä,
tuntea vilun karahtamisena nahalle
pelkästä hyisestä ajatuksesta.
Aistia aromina joka on tutunomainen,
ennakoiva, niskavilloja pörhistävä.

Talvi se on,
joka ensimmäisiä merkkejään antaa;
ennakkoaavistuksia tulevasta,
viimasta, sarvipäiden kiimasta, lumesta ja myrskystä,
piiskaavasta tyrskystä rannan kiviin.

Jäästä ja piinaavasta säästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

lauantai 2. lokakuuta 2010

GOLGGOTMÁNNU


GOLGGOTMÁNNU
 
Harmaa kiertää harmaata;
taivaanpiiri puuroutuu vellovaksi massaksi
joka muuttaa muotoaan kuin porisevan hutun pinta.

Enteilee sadetta, sanoisi joku nuivasti.

Tietää talvea, tylyttää toinen,
kuroo palttoonsa liepeet - näprää napit reikiin,
kohentaa umpivillaista Burberryn kaulaliinaa
ja alkaa palelemaan valmiiksi,
roimavartiset pieksut jaloissaan.
Hotkaisee paperitötteröstä tuliset nakit.
Nälkäisen oloinen koiran motlake katsoo anovasti.

Sinappi viiruttaa ulsterin rinnusta.
Ensimmäiset hiutaleet aloittavat tanssinsa,
kieppuvat, liekkuvat piruetteineen,
kurvaavat, hurmaavat.

Raaka henkäys hipaise myyjän kasvojen sivua,
pohjoinen - Jäämereltä ääriltä;
siirtää väristyksen juoksemaan kusiaisina,
pitkin selkäpiitä - yli pakaroiden,
pörhistäin kinttujen karvat linnunlihalle.
Mutta sitähän ei asiakas nää.

Että myyjättäreltä puuttuu kaatiot tyystin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

perjantai 1. lokakuuta 2010

HYViLLE VELJiLLENi


HYViLLE VELJiLLENi

Luin jostakin kummasta, että Sisilian mafia, elikkä tuttavallisesti Cosa nostra (meidän asiamme) olisi tehnyt yön hämärissä, parhaaseen työaikaan, tutustumisretken tähän meidän ainutlaatuiseen, sini-valkoiseen suomalais-ugrilaiseen Maantapa-kulttuuriin. 

Tulkin mukaan olivat mutisseet tyystin Marlon Brandomaisesti  posket täynnä pumpulia, käsiä vilkkaasti ja värikkäästi levitellen tosilleen,  että tämä lempolainen alkoikin parahultaisesti kiinnostaa. 

Että täällähän tehdään, Himskatti vieköön (Porco flameda), samaa bisnestä laillisesti kuin mistä heidän perällä mätkitään häkkiä,  niin jotta kalterit kalisee, jos narahtaa tai joku laulaa ennen kuin lupara puhuu.

Olivat ihastelleet kovasti (Mamma mia), että suomalais-ugrilaisen Maan tavan harrastamisesta kiinnijäänyttä, runsaasti munannutta ja asian pöydälle julkisesti töllisteltäväksi nostanutta henkilöä rangaistaan yleensä vain Itsenäisyyspäivän seutuihin hakaristi-mitalilla (Suomen vapaudenristi) ja VIP-palaverilla linnanjuhlien "bäckstagelle". 


Sitten juhlapäivää seuraavana ensimmäisensä palkallisena arkena voi taas aloittaa uudessa suojatyöpaikassa johtajana ja harrastaa päivisin joko golffaamista tai doggingia. 
Sihteerin hoitaessa työt ettei satu enää virheitä.

Eikä tässä vielä läheskään kaikki viime käden tieto. Korruptiokeskustelu jatkuu, etten sanoisi lainehtii. Paljastusta seuraa aina uusi. Nähtävästi sangen monella sektorilla työstetään maan alla hämäryyden syövereistä  korruptiotutkimuksissa esiin noussutta asiaa omalla tahollaan julkaisukelpoiseen, eniten räväyttävään muotoon. Ja säväyttävään.
 

Hyvä niin. Netti ainakin vielä toistaiseksi toimii salamannopeana kuriirina, niin että tieto rötöksistä ja konnuuksista on heti lähes koko reippaan ja suoraselkäisen rupusakin tavoitettavissa. 

Epäuskoisista kommenteista päätellen - erinäisillä keskustelupalstoilla,  näyttää hyvinkin runsaasti siltä, että tästä syövästä ei päästäkään  niin vain  eroon ihan tavallisin konstein.

Nooh - ehkä rupusakin kyllästymispiste joskus ylittyy ja kaduilla joutuvat suomalaiset ampumaan suomalaisia. Saa nähdä.
 

Tällä erää, vaalien kuumentaessa tunteita on vain arvuuteltavissa milloin KEPULiEN sontatunkiolla saadaan tarpeeksi noista muiden puolueiden syväkurkkujen sisäpiiri- ynnä Hyvä Veli-tiedon vuotamisesta.
Sitä odottaa nyt jännityksellä koko muu vielä tahriintumaton Suomi.

Ihmetellä täytyy ja hattua nostaa eliitin vahvalle sitoutumiselle omaan kuppausasiaansa, lipsumisia on vielä niin harvassa, liian harvassa. Tosi harva syrjään sysätty tai yli jyrätty uskaltautuu "laulamaan". Sisäpiirillä kun lienee hyvin todennäköisesti "vasikoinnista" oma, salainen ja ankara omertà-sääntö?
(Sisilian murteella omertà tarkoittaa miehekkyyttä)



~~~~~~~~~~~~

€uron horjumisesta ei vielä puhuta yleisellä taholla kovinkaan paljon. Se on jäänyt tyystin vellovan korruptiokeskustelun varjoon. Maailman paras ja sittemmin €uroopan 3. huonoin tšuhna Katainen, lyhyen matikan mies,  on  nykyurosta hiljaa kuin kusi sukassa. Sitäkin enemmän siitä kuiskitaan ja supistaan asiantuntijapiireissä.

Kaikki muruset saa poimia talousalojen uutislehdistä, sikäli kun se nyt jotakuta kiinnostaa. 

Vaikuttaa siltä että Irlannissa on aloitettu jo lähtölaskenta. Ei ollut pitkä se imelillä lupauksilla voideltu lavea tie jolla Irlanti taivuteltiin ja vokoteltiin Lissabonin sopimuksen taa itsensä  Blsbuubin toimesta.
Nyt näyttää siltä että jopa Lissaboninkin alusta Portugali horjuu.

Jo vain se killa olisi mukava nähdä  €uron romahdus, kun hinnat muuttuisivat takaisin markoiksi - kaiketikin? Paavo Lipposen naama ennen kaikkea.

Heh ja Hah - väsynytkahve + kuivamunkki pahvimukissa, itsepalvelu 12:- jne. tätä rataa paljastuisivat kusetukset.
Joskohan avautuisi silmät vihdoin päässä?



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tsuhna Käteinen nuoleskelee yhä markkinavoimia. Enää puuttuu, että uusi pääministeri jäisi kiinni doggingista. Tervetuloa Absurdistaniin!