torstai 26. elokuuta 2010

SELKOSiLLA

 
SELKOSiLLA
 
Tyytyneen pinnan läpi tuijotan toiseen maailmaan.
Viimeisinkin viri on laantunut;
taantunut metsän reunan tummaan syliin,
laimentunut kuiskaukseksi
ja liittynyt yhteen keijuin kera.

Vaimentunut on tuuli illan kuiskaukseksi
valon ehtyessä hämärän rajamaille.

Polveileva joki sojuu omaa iänikuista tahtiaan,
alkaen jostakin matkalla johonkin.

Kuulen kypsyneiden hillain hiljaisen virren,
istun luona savuntuoksuisen hirren
johon nojaan väsynyttä varttani.
Karttani lojuu levähtäneenä vieressä,
uksen pielessä.

Kohotan ja katsahdan ympärille;
näille tanhuville sitä palaa aina,
vaikka joka kerran lähtee viimeisen kerran.

Tulin nytkin uudesta suunnasta,
tunturin yli astuen - hetteensilmässä kastuen;
muttei sillä väliä,
näen kuvastimesta saman maiseman
kuin ennen ensimmäistä lähtöäni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Hämärän rajamailla keijuin kera voi nähdä paremmin kuin päivänvalossa..
    löysin taas kauniita kuvia tekstistäsi!

    VastaaPoista
  2. Sama luonto vastaanottaa nyt ja toivottavasti tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
  3. Onni on, ken vielä saa olla yhtä luonnon kanssa.
    Herkkää kaunista luonnollista.

    VastaaPoista
  4. Routa porsaan aina kotiin ajaa, vai miten sitä sanottiinkaan?

    VastaaPoista
  5. Diinalle:
    * Totta puhut, niin voi.
    * Kiitän kommentistasi.

    Arleenalle:
    No sitä tässä killa toivomma oikhein salin täyeltä.

    Liplatukselle:
    Ehkei se niinkään saamisesta kiinni ole, vaan aidosta halusta.

    Kahil77'lle:
    Niinhän sitä juuri sanotaan.

    Ilona Tammelle:
    Lähestyin asiaa hitaasti, mutta kaunistelematta. Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi