lauantai 10. heinäkuuta 2010

TUTTU REiTTi


TUTTU REiTTi
 
Jäkäläisen tievan päällä mutkitteleva rannio
poronpaskoineen aihkipuiden lomassa
on maittavin kotimatka tiettömistä selkosista etapille.

Wanhan aarnimetsän tuoksu virkistää,
avaa hengen - sallii täyttymyksen tulla,
kaivertua sielun syvimpiin sopukoihin.

Vaikka viilekkeet kalvavat olkaluita
ja satula jäytää selkäpiitä,
askel on keveä,
anturat tömähtävät havuneulaskarikkeeseen
suorastaan mystisen vaimeasti.

Jossain puiden lomassa etuoikealla
pilkahtelee lompolon sinisenhopeinen silmä,
toisella puolen kiemurtelee soliseva puro
sen tuhannella mutkalla ja kiepillä,
ryhtyen väliin laheaksi viidaksi,
väliin karuksi rakaksi.

Tuttu reitti hyvien vuosien takaa,
pian näkyy jo ikääntyneen kammin heinäinen katto,
maakivistä muurattu piisi.

Williintynyt pihapiiri ottaa auringon lämpöisenä
odottamansa vastaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Lämpöä, yksinkertaista onnea, williintynyt pihamaa, jonne meidän tulee palata. Hyvää juhlapäivää teille, jotka tiedätte, miten elää!!!

    VastaaPoista
  2. Utukalle:
    Kiitämme, kiitämme ja kerron sitten kun herää.
    Elämä on sellainen kuin itse valitsee.

    VastaaPoista
  3. Kerran Kemijärvellä läöhdin liikkumaan kuvan kaltaiseen luontoon. Jo pasrin sadan metrin jälkeen aloin juoksennella sutena, siistiä!
    Pakenin etelään seur päivänä =)

    Kesää hukkalaumalle.

    VastaaPoista
  4. Jolkottelelevalle suvelle:
    Niin se monasti käy. Hyvä kesää. Tampereelle.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi