TAiVAANRANNAN MAALAAMiNEN
Taivaanrannan maalaaminen on varsin työlästä puuhaa, vaikka sitä käytetään usein halventavassa mielessä kuvaamaan itsessään sangen mielenkiintoista ammattia ja taitoa satunnaisiin yksityiskohtiin ja kulminoitumisiin perustuen.
Etenkin se on työlästä ja aikaa viepää, jos sen aikoo tehdä huolella, ei tuosta vaan hujauttamalla - hunsvottien tapaan, tai hetken hurmaa ja pikavoittoja tavoitellen, kuten politikat, inimisten mieliä maalaillen.
Se on pannahinen niin, että saadakseen kunnollista jälkeä, sellaista että sillä heltiää ainakin jonkun taidetoimikunnan apurahoja, on maalaukseen ja sen aloitteluun kiinnitettävä erityistä huomiota aina heti valmisteluita myöten.
On uskottava wanhojen inimisten kokemuksia, niiden jotka sanovat että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Maalaaminen kannattaa aloittaa aluksi alaan tutustumisen takia jostakin lapsellisen helposta alustasta. Esimerkiksi isohkon järven selkeä aava ulappa kaukaisuudessa siintävine horisontteineen on mitä mainioin ensikertalaisen ja aloittelijan alusta.
Taivaanrannan maalaaminen on varsin työlästä puuhaa, vaikka sitä käytetään usein halventavassa mielessä kuvaamaan itsessään sangen mielenkiintoista ammattia ja taitoa satunnaisiin yksityiskohtiin ja kulminoitumisiin perustuen.
Etenkin se on työlästä ja aikaa viepää, jos sen aikoo tehdä huolella, ei tuosta vaan hujauttamalla - hunsvottien tapaan, tai hetken hurmaa ja pikavoittoja tavoitellen, kuten politikat, inimisten mieliä maalaillen.
Se on pannahinen niin, että saadakseen kunnollista jälkeä, sellaista että sillä heltiää ainakin jonkun taidetoimikunnan apurahoja, on maalaukseen ja sen aloitteluun kiinnitettävä erityistä huomiota aina heti valmisteluita myöten.
On uskottava wanhojen inimisten kokemuksia, niiden jotka sanovat että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Maalaaminen kannattaa aloittaa aluksi alaan tutustumisen takia jostakin lapsellisen helposta alustasta. Esimerkiksi isohkon järven selkeä aava ulappa kaukaisuudessa siintävine horisontteineen on mitä mainioin ensikertalaisen ja aloittelijan alusta.
Sellainen jossa on selkeä, kantava taivaanpiiri. Sellaista on hyvä lähteä myötäpäivään luonnostelemaan, tosin vasenkätisille saattaa olla vastapäivään käsin etenevä suunnittelu kätevämpää teknisesti. Nooh oli tai ei, siitä kuitenkin lähdetään.
Ensin tehdään tietenkin vaativa horisontaalinen mittaus. Sitä varten on hyvä katsoa sellainen jyrkähkö kallio tai viettävä rinne johon asettautua tomumajoineen.
On syytä varata ilmapatja tai muu siihen verrattava alusta jonka varassa suoritteet ja kaavailut tapahtuvat. Ehkäpä joku tykkää nykyisin edullisesti hankittavista puutarhan lepokalusteista, no nekin hätätilassa kelvannee, se on sielun näkökulma joka ratkaise asian viime kädessä. Kullakin on mielteensä.
Ja aikaa, sitä on varattava rutkasti, taivaanrannan maalaaminen on vastuullista työtä, ei pentele vieköön siinä sovi hutiloida, ei hätiköidä. Kyllä parhaan ja laadukkaimman lopputuloksen varmistaa vain yksityiskohtaisen huolellisesti, asiaan paneutuen suoritetut mittaukset.
On tähdellistä että kulminaatio ja leikkauspisteet osuvat kohdalleen. Juuri sinne mihen ne tarkoitettu ja että kultainen leikkaus, se maalauksen kohta jossa koko sommittelun ja värien käytön idea valoineen ja varjoineen lähentyy loppuhuipentumaa, haihattelujen ynnä mielenliitojen ja -purskahdusten yhteistä kiihkeä palokohta, osuu tismalleen siihen mihinkä se mielessä osoitettiin jo luonnosteluvaiheessa.
Sitten kun ollaan maalauksen siinä vaiheessa, että purkit, purnukat, tuubit ja paletit, sutit ja pensselit, lastat ja veitset on mieli asettanut eteen tarosalle nättiin ja säyseään järjestykseen lopullista maalailua varten, onkin jo helppo käydä työstämään.
Se ei ole kuitenkaan ihan sama mistä nuo edellä mainitut hankkii ja miten lajittelee. Siihenkin on uhrattava aikaa ja vaivaa, siis edeltä käsin. Näin se on nähtävä. Vaikutteet, erilaisine värisävyineen on opeteltava erottamaan ja tunnistamaan oikeiksi ja aidoiksi silmänlumeeksi asetetuista.
Kun sekä horisontaalinen että vertikaalinen mittaus on suoritettu, asetetaan taivaalle kultainen leikkaus ja valmistaudutaan sen jälkeen maalaamaan suuret laajat pinnat. Kun se asia on saatu taivaalle pannuksi, on hyvä pitää taukoa että teelmä ehtii hieman kuivahtaa, puolikostealle on helpompi tarkentaa sitten yksityiskohtia.
Ensin tehdään tietenkin vaativa horisontaalinen mittaus. Sitä varten on hyvä katsoa sellainen jyrkähkö kallio tai viettävä rinne johon asettautua tomumajoineen.
On syytä varata ilmapatja tai muu siihen verrattava alusta jonka varassa suoritteet ja kaavailut tapahtuvat. Ehkäpä joku tykkää nykyisin edullisesti hankittavista puutarhan lepokalusteista, no nekin hätätilassa kelvannee, se on sielun näkökulma joka ratkaise asian viime kädessä. Kullakin on mielteensä.
Ja aikaa, sitä on varattava rutkasti, taivaanrannan maalaaminen on vastuullista työtä, ei pentele vieköön siinä sovi hutiloida, ei hätiköidä. Kyllä parhaan ja laadukkaimman lopputuloksen varmistaa vain yksityiskohtaisen huolellisesti, asiaan paneutuen suoritetut mittaukset.
On tähdellistä että kulminaatio ja leikkauspisteet osuvat kohdalleen. Juuri sinne mihen ne tarkoitettu ja että kultainen leikkaus, se maalauksen kohta jossa koko sommittelun ja värien käytön idea valoineen ja varjoineen lähentyy loppuhuipentumaa, haihattelujen ynnä mielenliitojen ja -purskahdusten yhteistä kiihkeä palokohta, osuu tismalleen siihen mihinkä se mielessä osoitettiin jo luonnosteluvaiheessa.
Sitten kun ollaan maalauksen siinä vaiheessa, että purkit, purnukat, tuubit ja paletit, sutit ja pensselit, lastat ja veitset on mieli asettanut eteen tarosalle nättiin ja säyseään järjestykseen lopullista maalailua varten, onkin jo helppo käydä työstämään.
Se ei ole kuitenkaan ihan sama mistä nuo edellä mainitut hankkii ja miten lajittelee. Siihenkin on uhrattava aikaa ja vaivaa, siis edeltä käsin. Näin se on nähtävä. Vaikutteet, erilaisine värisävyineen on opeteltava erottamaan ja tunnistamaan oikeiksi ja aidoiksi silmänlumeeksi asetetuista.
Kun sekä horisontaalinen että vertikaalinen mittaus on suoritettu, asetetaan taivaalle kultainen leikkaus ja valmistaudutaan sen jälkeen maalaamaan suuret laajat pinnat. Kun se asia on saatu taivaalle pannuksi, on hyvä pitää taukoa että teelmä ehtii hieman kuivahtaa, puolikostealle on helpompi tarkentaa sitten yksityiskohtia.
En suosittele tauon aikana mitään alkoholipitoista, alkoholin haihtuvat höyryt sotkevat kovin helposti kokonaisuuden koska ovat vaikutukseltaan sangen ailahtelevia ja oikukkaita, saaden usein jopa harkitsemattomia päähänpistoja aikaan.
No niitä juuri, joita on sitten jäljempänä hankale mennä enää korjaamaan.
Suosittelen jotakin hapokasta omena- tai rypälemehua, pekoni- tai meetwustivoileipiä nautittavaksi kuivumista odotellessa. Kupponen omanmieleistä kahvia, kenties kerman kera ja tai kastettavaksi hienoa saksalaista tummaa kermasuklaata.
Toki ei pois ole suljettu originaalit nallekarkitkaan. Ne sopivat mitä mainioimmin tilanteeseen. Jollakin joku muu.
Tauon jälkeen, oletettavasti päivä on tuolloin jo hyvän matkaa yli puolen, aloitetaan viimeistelytyöt. Annetaan kokonaisuudelle loppusilaus. Viimeistellään taiteellinen vaikutelma ja teknillisten suoritteiden loppuun vieminen niin taiten että ystäväpiiri vastaa kateellisin huokauksin kun he saapuvat omien töidensä uuvuttamina ja raskautettuina tutustumaan lopputulokseen.
Taivaanrannan maalailun voi lopettaa esimerkiksi kunnon kotona valmistettuun päivälliseen. Jotain kevyttä, aistillista, ehkenpä vaikka kermassa haudutettua naudanmaksaa lanttuhöystöllä ja kuoripotuilla, vihreydestä muistuttamaan pussillinen pakasteherneitä ja kenties sielun herkkyyttä täydentämään lusikallinen tahi pari mustaherukkahyytelöä.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa ja ehdotelmassa ruokajuoma on vapaa. Valmiseineistä on syytä pidättäytyä tässä ammatissa tyystin, ne ovat humbuukia ja itsepetosta, sisältävät synteettisiä lisäaineitakin. Lisäksi ne lihottavat ja saattavat aineenvaihdunnan outoon tolaan.
Olettekos nähneet laiheliinia joka käyttää vaikkapa Hermesetasta?
Hyvin syöneenä on helppo käydä levolle, raskas luova työ vaatii veronsa, mutta sielu auvoiseksi tyhjentyneenä, asetettuna eetokselliseen lepotolaansa, on helppo kyllä uinahtaa.
Ei ole mitään kunnollista syytä huolehtia seuraavan päivän maalauksesta yötä vasten lain. Kyllä se aihe taas selviää seuraavaan huomeneen - hyvin nukutun ja tasapainoisen unen jälkeen.
Tämä ohje sopii kaikille asiasta kiinnostuneille kohtalaisen hyvin, itse kullekkin personoituna, tietty, soveltaen käytännön resurssien, tilojen ja kompetenssien mukaan.
Taivaanrannan maalailu on terapiaa, se auttaa työhulluuteen, unettomuuteen, levottomuuteen ym, ym, omituisiin tiloihin ja toliin. Se palauttaa humeetin näkemään ne asiat jotka silmät jo valmiiksi näkevät ja ymmärtämään ne viestit joita muutkin aistit tuottavat. Taivaanrannan maalailu tuo lopputulemana mielen- ja hengen tasapainon, rakentaa lujan- ja itsenäisen henkisen kodin sielun tyyssijaksi.
Ja mikä parasta maalaamisen voi aloittaa jokainen itsellisesti heti kun pääsee itsensä kanssa sinuksi.
Upeita maalauksia toivottaen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ai se oli taivaanranta, peikko luuli että saimaanranta piti maalata. Höh. Mutta jos se olikin lyöntivirhe, osui kaveriin vaikka tarkoitti naapurin suunsoittajaan.
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaEi. Aluksi se oli syöntivirhe. Mutta se parani syömällä.
Samaa puuhaa täälläkin ainakin koko kesän
VastaaPoista