lauantai 15. toukokuuta 2010

JÄÄT

 
JÄÄT
 
Näkymätön ääni tunkeutuu uniseen tajuntaan,
tunnistan virtaavan veden tuoksun ja juoksun,
vaivoin erotan hilinän seasta telien kalskeen.

Riivin ylleni ensimmäisen koltun
ja helmat hulmuten, parahdellen,
rynnistän päätäpahkaa virran ahteelle.
Haluan jättää jäähyväiset jäälle.

Myöhästyn - musta vuo virtaa kiihkeänä leveänä vyönä.
Muutama rannan partaaseen takertunut lautta
enää pyristelee voimaa vastaan - kansi tiessään.

Pieni elämän vonkamies vääntää törmällä itkua,
jäät jättivät, eivät odottaneetkaan,
vaikka tätä draamaa oli vahdattu kaikki liikenevä hetki.

Siirretty keväinen retki - jäät lähtevät.

Niin lähtivät, eivät odottaneet,
ovat matkalla mereen sulaakseen
ja palatakseen sateena.

Kyynelvirta ehtyy,
yhtyy hengessä vuohon;
osa kuivuu poskille aamunkoin heleyteen,
lopun korjaa pienen kämmenen selkä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Kovin nopeaan saapuu suvi virtaavaan veteen. Järvien rospuutto taas kestää turhankin kauan.

    VastaaPoista
  2. Demetriukselle:
    Liian nopeaan, aina ei ehdi mukaan kun ovat jo jäät menneet.
    Järvissä vahva kansi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi