maanantai 28. joulukuuta 2009

SUUPALTTi HÖLÖTTÄJÄ


SUUPALTTi HÖLÖTTÄJÄ

Ihan tavallinen keskitalven sinertävän luminen maisema jossakin Ultima Thulesta vielä tuonnepäin. Kotvasen matkaa. On skábman aika, varjoton aika. Puolenpäivän kieppeillä sentään kaksi hämärää ohenee taivaan rannassa sen verran viiruksi jotta tyhmempikin liikkuja älyää siitä puolipäiväsen olevan käsillä. Sikäli mikäli sitä on mistä ottaa. Ja jos sattuu liikkumaan.

Tiettömän taipaleen päässä, ennen vain kinttupalaksen ja talvella poorin päässä asusti, asustaa mökkiään eläjä joka on tehnyt sovun yhteiskunnan kanssa. Ei pyydä mitään ja eikä tahdo mitään, tyytyy siihen mitä luonto antaa.
Noh, kyllä nykyisin jo, kun ikää on kertynyt jo hieman haitaksikin, poromieheltä hankittu Linksi
nököttää rapun päässä pahan kelin takia ja varolta.

Vänkyräiset rankakasat suojaavat davvinpuolta rantteesta, eipähän pääse pohjonen jytisemään täydellä voimalla mökin seinään. Nuortan puolella pilkkeeksi tehdyt pinot varjelevat Siperian hyytäviltä opetuksilta, joita alvariinsa pukkaa tulemaan meren yli.

Muuten on selvä koko siljo, ei ole törkykasoja eikä koneenromuja tahi muutakaan epämääräistä roinaa kuten yleensä pakkaa olemaan. Muutama tunturikoivurypäs ja jämäkästi tönöttävä kota oarjin puolella. Paskahuussin tapanen, oviaukko lulliin että tarkenee keväällä pitää täysistuntoja kun kultainen kehrä kutittaa nokkaa. Siinä kaikki tyynni.

~~~~~~~~~~~~

Haikea savuviiru kiemurtelee piisistä. Näyttää ettei tiedä oikein lähteäkö vaiko eikö. Ehken siitä olisi mukava kierrellä vielä pirtin sisällä, katon rajassa haikuna, muiden hajuilmiöiden kera käsikädessä.

Lopulta kuitenkin päättää rohkaistua ja lehahtaa sinne tänne hötkyilevän tuulenpyörteen selkään ja sekoittuu ilmaan läpinäkyviksi molekyyleiksi, lopulta liueten maailman äärettömyyteen.

~~~~~~~~~~~~

Havaittavaa tuulen tuoksinaa ei ole. Maiseman hiljaisuuden erottaa vaikka joutuukin kuvaamaan sitä oudoilla, muualta tulleilla sanoilla.

Lumikuorrutus jokaisen oksan ja ritvaksen päällä
imee ääntä, absorboi, pidättää sen niin että kun pakkanen rapsahtaa, se ei jääkkään kiertelemään kaikuna sinne tänne kuin pieru holvikirkkoon vaan vaimenee heti alkuunsa kuten ilkeä sana joka nielaistaan viimehetkellä takaisin, ehtimättä vahinkoa tuottaa.

Tämmösellä kelillä, liikkumaton, tyystin paikollensa jymähtänyt parikymppinen pakkanen ja lumenpäälle huurtunut huntu; semmonen imee kaikenlaisen äänen. Hyvin tarkoin. Pieteetillä.

Tätä ilmiötä ei suurin surminkaan sovi yhdistää saman kuuloiseen sanaan adsorptio. Se on ihan tyystin eri asia. Sehän on se prosessi, jossa kiinteän tai nestemäisen aineen pintaan kiinnittyy atomeja, molekyylejä tai ioneja liuoksesta tai kaasusta, jonka kanssa se on kosketuksissa.

No semmosia saattaa vain erehdyksissä joku satunnainen ohikulkija hairahtua akkiloimaan silkkaa tyhmyyttään. Asumattomassa selkosessa adsorptiolla ei tehe kyllä yhtikäs mitään. Ihan tyhjänpäinen, jonniijoutava prosessi.

Mutta se hiljaisuus, siihen on vielä palattava. Se kun ei ole hätähousun kuultavissa juuri koskaan. Semmosella otuksella jo oma keho pitää koko ajan sellaista rytinää ja röhinää, että sen päältä on vaikea erottaa kerrassa mitään.

Ensimmäiseksi edellä kuvatunlainen epeli sanoo HÄH! Kun ei kuule mitään. Ja heti perään se yleensä sanoo: "Minä en kuule mitään!"

Siinä sitä ollaan, yritä olla vaiti, sanomatta mitään. Josko tuo siitä hoksaisi. Suupaltti hölöttäjä. Ympärillä satojen neliökilometrien aukoton hiljaisuus jota voi vaikka siivuiksi viipaloida. Ja ei vain kuule.

~~~~~~~~~~~~

Nyt pirtin uksi aukeaa ja turkiksiin pukeutunut äijän käppyrä laskee porstuan rappuset, pyyhkäisee varsiluudalla lumen hituset ja lenkuttaa kodalle. Avaa kankaan solmut ja pujahtaa sisään. Pistää tulen, pujahtaa takaisin ulos ja avaa savukankaan. Sitten takaisin ja alkaa valmistaa Café de brute.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ystävällesi!
........
Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.

7 kommenttia:

  1. Nyt juuri väsyttää sen verran että meinasin nukahtaa kuin lumouduin tekstiisi, hiljaisuuteen....one of these days i'll be there ja pysyvästi, vanhetessa alkaa tuo höpöttäjäin loitsutus häiritsemään enemmän ja enemmän, ihan kuin se hiljaisuus olisi vaarallinen peto joka höpöttämällä täytyy pitää loitolla....Vaikka se peto kyllä löytyy itsestä, uskalluksen puutteesta oikeasti tutkailla omaa itseään, ajatuksiaan, kauheat aon keskittyä itseensä, joutuisi pian huomaamaan kuinka turhanpäiväinen hälisijä sitä oikeasti on....jne(tästä aiheesta voisin jatkaa päivätolkulla, höpöttäen kaikki pyörryksiin;DD)

    Hyvää hiljaisuutta ja luovaa uutta vuotta, toivottavasti saamme jälleen nauttia sanallisista orgasmeista joita meille tuotat tasaiseen tahtii=) eli siis kiitos kuluneesta<3 Koiruille siliraps ja hauhau, akalle virtuaalihali=)

    VastaaPoista
  2. Jolokottelevalle sujelle:
    * Se on tämä keskitalvi kun väsyttää, kaupungin hälymöly.
    * Monelle se hiljaisuus onkin vaarallinen peto joka höpöttämällä täytyy pitää loitolla.
    * On totta mö että se peto kyllä löytyy itsestä. Tilin tekoa pitäisi rohjeta harrastaa.
    * Eiköhän tässä velä tuotantoa jatketa, kesken tuntuu olevan mielen palas.
    Parempaa vuotta 2010!
    trew. Harmaasusi ™

    VastaaPoista
  3. Aivan samaa ajattelin, että harmillisesti tuo kuvailemasi hätähousu välillä asuu oman nahan alla.
    Mutta mitä kielikuvia taas laitoitkaan:
    kuin ilkeä sana joka nielaistaan takaisin...
    tai aukoton hiljaisuus jota voi vaikka siivuiksi viipaloida
    Näistä aina innostun ^^

    VastaaPoista
  4. Setä Topelius taisi taannoin kirjoittaa sadun, jolle antoi nimeksi "poika, joka kuuli hiljaisuuden puhuvan". Tuli häntä vaan miäleeni.

    VastaaPoista
  5. Tuulus Kalle:
    Hätähousu on useimmiten niin liki ettei sitä huomaa.
    Kielikuvia tuee kun antautuu ajatusten vietäväksi ilman kahleita.
    Kiitän kommentistasi.

    Isopeikolle:
    Ai satu-setä Topeliusko?
    Semmosenko meni se itekki kirjottamaan? Jospa se oli kuullut itse hiljaisuuden puhuvan?!
    Mukava kyllä, että sellanen juohtui mieleesi.
    Tänksis peikko Isopeikko!

    VastaaPoista
  6. Annat tasapainoa ja ajatuksen perspektiiviä kirjoitustauoille, kun kaksi suupalttia (Merja ja Reija) lataavat täysillä, kumpikin omalla tyylillään, "elämän tarkoituksesta" osoitteessa
    www.taloussanomat.fi
    > Ajatukset
    > Sana vapaa
    > "Tarttiskos tehrä jotain?"

    T. Merja Renvall

    VastaaPoista
  7. Merja Renvallille kuin Reijallekkin myös samalla:
    Kiitän kommendeerauksestasi, olen joskus viipyillyt sivuillasi.
    Kävin myös vilkuilemassa "Tarttiskos tehrä jotain?"-keskustelua. Näköjään tarttis. Hyvät konstit olisivat nyt tarpeen.
    Toivotan jaksamista.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi